Mutta maalasit varjoja seiniin
Päivän biisi
Tänään on vapaapäivä. Mulla pitäis olla jonkinsortin lukuloma/projektiviikko koulun suhteen, mutta sen sijaan olenkin hikoillut kaikki illat töissä ja leperrellyt hyllyjen välissä kananmunia etsiville asiakkaille. Oon huomannut, että aspatyö onkin oikeastaan yhtä hikoilua ja lepertelyä, silkkaa vuoristorataa ”ryöstäjälehmän” ja ”ihanan asiakaspalvelijan” välillä.
Ulkona on paistanut onneksi iloinen aurinko. Niin iloinen, että luntakin tuli kostoksi eräänä iltana, mutta eipä se meitä kyynisiä suomalaisia enää tunnu hetkauttavan. Muutamat takatalvet yhdessä keväässä kuuluvat asiaan. Seuraavana aamuna jo bongasinkin naapurin sedän pitkästä aikaa vetämässä ketjussa tupakkaa takapihan puutarhatuoleilla. Ja se kuulkaas on kevään merkki, jos jokin.
On ihanaa, että yhtäkkiä ulkona onkin ihan kesäistä, jokiranta täynnä onnellisen näköisiä ihmisiä ja lempioikoreitti sula. Paljaat nilkat on sallittu, poskilla on pisamia ja tulee akutti himo saada leikata hiuksista taas pätkä pois. Aurinko piirtelee aamuisin kuvioita pitsiverhojen läpi seinille ja kasvoihin ja vähintään joka toinen vastaantuleva mies on potentiaalista aviomiesmatskua aurinkolaseineen ja farkkutakkeineen.
Se taas tuntuu oudolta, että edessä on enää noin pari kuukautta ja voin aloittaa uuden asunnon metsästyksen oikein toden teolla. Luulen, että mun keho on jo tottunut arktisiin oloihin täällä kovasti vetävän neljän seinän sisällä ja kestäisikin seuraavana talvena majoituksen vaikka jossain Siperian perämetsissä. Mutta mun lompakko, voi sitä suloista raukkaparkaa. Se ahdistuu ja sille pitää syöttää vähintään kolme Diapamia, jos erehtyy mainitsemaan sanat ”sähkölasku” ja ”pakkanen” samassa lauseessa. Samaista lompakkoa rakkaat ystäväni ovat haukkuneet mm. sanoilla ”erotiikantappaja” ja ”esikoululaisen rahapussi”, joten sitä ei enää paljoakaan uskalla kiusata. Ties vaikka ottaisi äkkilähdön ja lähtisi rahoineen takaisin Kreikkaan, sinne mistä tulikin.
Vaikka lähtö siis lähenee, tää asuinalue kuitenkin pysyy mun sydämessä ikuisesti, Lonttinen parasta bestiä Turussa! Suosittelen paikkaa kaikille, mutta puutaloasumista vain vahvimmille. Mä oon oikeesti tosi heikko.
The lompakko