Mutta maalasit varjoja seiniin

 

Päivän biisi 
 
Tänään on vapaapäivä. Mulla pitäis olla jonkinsortin lukuloma/projektiviikko koulun suhteen, mutta sen sijaan olenkin hikoillut kaikki illat töissä ja leperrellyt hyllyjen välissä kananmunia etsiville asiakkaille. Oon huomannut, että aspatyö onkin oikeastaan yhtä hikoilua ja lepertelyä, silkkaa vuoristorataa ”ryöstäjälehmän” ja ”ihanan asiakaspalvelijan” välillä.
 
Ulkona on paistanut onneksi iloinen aurinko. Niin iloinen, että luntakin tuli kostoksi eräänä iltana, mutta eipä se meitä kyynisiä suomalaisia enää tunnu hetkauttavan. Muutamat takatalvet yhdessä keväässä kuuluvat asiaan. Seuraavana aamuna jo bongasinkin naapurin sedän pitkästä aikaa vetämässä ketjussa tupakkaa takapihan puutarhatuoleilla. Ja se kuulkaas on kevään merkki, jos jokin.
 
On ihanaa, että yhtäkkiä ulkona onkin ihan kesäistä, jokiranta täynnä onnellisen näköisiä ihmisiä ja lempioikoreitti sula. Paljaat nilkat on sallittu, poskilla on pisamia ja tulee akutti himo saada leikata hiuksista taas pätkä pois. Aurinko piirtelee aamuisin kuvioita pitsiverhojen läpi seinille ja kasvoihin ja vähintään joka toinen vastaantuleva mies on potentiaalista aviomiesmatskua aurinkolaseineen ja farkkutakkeineen. 
 
Se taas tuntuu oudolta, että edessä on enää noin pari kuukautta ja voin aloittaa uuden asunnon metsästyksen oikein toden teolla. Luulen, että mun keho on jo tottunut arktisiin oloihin täällä kovasti vetävän neljän seinän sisällä ja kestäisikin seuraavana talvena majoituksen vaikka jossain Siperian perämetsissä. Mutta mun lompakko, voi sitä suloista raukkaparkaa. Se ahdistuu ja sille pitää syöttää vähintään kolme Diapamia, jos erehtyy mainitsemaan sanat ”sähkölasku” ja ”pakkanen” samassa lauseessa. Samaista lompakkoa rakkaat ystäväni ovat haukkuneet mm. sanoilla ”erotiikantappaja” ja ”esikoululaisen rahapussi”, joten sitä ei enää paljoakaan uskalla kiusata. Ties vaikka ottaisi äkkilähdön ja lähtisi rahoineen takaisin Kreikkaan, sinne mistä tulikin. 
Vaikka lähtö siis lähenee, tää asuinalue kuitenkin pysyy mun sydämessä ikuisesti, Lonttinen parasta bestiä Turussa! Suosittelen paikkaa kaikille, mutta puutaloasumista vain vahvimmille. Mä oon oikeesti tosi heikko. 
 
bloggggg.jpg
 
blogggs.jpg
 
bloggg.jpg
                                                                                       The lompakko

Suhteet Oma elämä Musiikki Ajattelin tänään

Uusi alku

Moi, oon Janette ja tää tässä on mun kahdenkympin kriisini! Blogi melko tavallisen, aikuisuuden ja teini-ikäisyyden harmaalla rajalla tanssahtelevan nuoren naisen (vai sittenkin ison tytön?) elämästä, ajatuksista ja luultavastikin myös niistä parinkympin kriiseistä.

Ja tässä sitten tietysti heti alkuun kiusallinen, mutta melkein pakollinen, iki-ihana itseni esittely, nauttikaa!

 

Heinäkuun lapsi vuodelta 1997. Herään eloon aina keväisin, joulusta en perusta. 

Päämajaani olen pitänyt syksystä saakka Suomen Pariisissa a.k.a Turussa ja nautin elämästäni täällä kovin kovasti. Sitä edeltävät elinvuoteni asustelin Härmässä, Etelä-Pohjanmaan perukoilla kaupunkielämästä haaveillen. 

Tällä hetkellä vietän viimeisiä viikkojani opiskelemassa mediajournalismia Paasikivi-Opistossa ja luen kovaa (ja välillä ei niin kovaa) vauhtia kaksiin yliopiston pääsykokeisiin. Sillon tällöin iltojani vietän töissä ja vapaa-aikaa kulutan milloin mitenkin (lähinnä Netflix-kuplassa, viinillä, leffateattereissa, Turkua tutkien tai keikoilla riehuen). 

Mielestäni ihanimpia asioita maailmassa ovat kaikki rakkaat lähimmäiset, kahviöverit, kesäyöt, kaupungin hälinä, rakkaudesta puhuminen (toisin sanoen Tinderistä valittaminen, melkein sama asia), hyvät pippalot, leveät ikkunalaudat, kauniit elokuvat, Kreikka, festarit, inspiroivat ihmiset ja kirjoittaminen kaikissa muodoissaan. Oon myös intohimoinen musiikin kuluttaja ja siitä puhuja, sekä luultavasti maailman surkein ukulelen soittaja.

Useimmiten haaveilen urasta kirjailijana tai musiikkitoimittajana. Välillä leikittelen ajatuksella siitä, millaista olisi olla floristi, pienen kirjakaupan omistaja tai matkaopas.

 
Valmista tuli. Kiitos ja hei, nähdään pian ja sitä rataa!
 
img_20180120_151216_544.jpg
 

Suhteet Oma elämä Ajattelin tänään Höpsöä