Uusi alku

Moi, oon Janette ja tää tässä on mun kahdenkympin kriisini! Blogi melko tavallisen, aikuisuuden ja teini-ikäisyyden harmaalla rajalla tanssahtelevan nuoren naisen (vai sittenkin ison tytön?) elämästä, ajatuksista ja luultavastikin myös niistä parinkympin kriiseistä.

Ja tässä sitten tietysti heti alkuun kiusallinen, mutta melkein pakollinen, iki-ihana itseni esittely, nauttikaa!

Heinäkuun lapsi vuodelta 1997. Herään eloon aina keväisin, joulusta en perusta. 

Päämajaani olen pitänyt syksystä saakka Suomen Pariisissa a.k.a Turussa ja nautin elämästäni täällä kovin kovasti. Sitä edeltävät elinvuoteni asustelin Härmässä, Etelä-Pohjanmaan perukoilla kaupunkielämästä haaveillen. 

Tällä hetkellä vietän viimeisiä viikkojani opiskelemassa mediajournalismia Paasikivi-Opistossa ja luen kovaa (ja välillä ei niin kovaa) vauhtia kaksiin yliopiston pääsykokeisiin. Sillon tällöin iltojani vietän töissä ja vapaa-aikaa kulutan milloin mitenkin (lähinnä Netflix-kuplassa, viinillä, leffateattereissa, Turkua tutkien tai keikoilla riehuen). 

Mielestäni ihanimpia asioita maailmassa ovat kaikki rakkaat lähimmäiset, kahviöverit, kesäyöt, kaupungin hälinä, rakkaudesta puhuminen (toisin sanoen Tinderistä valittaminen, melkein sama asia), hyvät pippalot, leveät ikkunalaudat, kauniit elokuvat, Kreikka, festarit, inspiroivat ihmiset ja kirjoittaminen kaikissa muodoissaan. Oon myös intohimoinen musiikin kuluttaja ja siitä puhuja, sekä luultavasti maailman surkein ukulelen soittaja.

Useimmiten haaveilen urasta kirjailijana tai musiikkitoimittajana. Välillä leikittelen ajatuksella siitä, millaista olisi olla floristi, pienen kirjakaupan omistaja tai matkaopas.

 
Valmista tuli. Kiitos ja hei, nähdään pian ja sitä rataa!