3 x Ajanhukkaa lapsivesiliirtoa odotellessa
Nyt pitäisi nauttia näistä viimeisistä rauhallisista päivistä! Pah. Mitäs jos ainut järkevä mieleinen ajanviete on lapsivesivahingon siivoaminen tai synnytyssalitreeni?
Nyt kun pallomahan kanssa raksutellaan menemään jo yliajalla, olen koittanut miettiä, mistä vielä haluaisin nauttia, kun pieni space shuttle ei ole jatkuvasti vaatimassa emoaluksen huomiota. Mitä perheelliset ihmiset haluaisivat hetken tehdä rauhassa, jos saisivat lapset päiväksi hoitoon? Ehdotuksia ajanvietteeksi otetaan vastaan.
Tässä taloudessa tylsyyttä torjutaan kääntymällä pelihyllyjen puoleen, niimpä Nörtti ja Rouva testasivat iloista perhetapahtumaa odotelleessaan kolme uutta lautapeliä.
Kaksi peleistä saatiin loppuun, kolmas jätettiin kesken; siihen ei haluttu tuhlata sunnuntain arvokasta ”ei oo mitään tekemistä”- aikaa. Jos pelin kannessa on pränikkä ”Vuoden Perhepeli” tai ”Vuoden Perhepeli Ehdokas”, kannattaa peliin usein suhtautua pienellä varauksella. Näin kävi myös tämän päiväisille peleille.
- Vuoden perhepeli 2002 ehdokas. Abstrakti strategiapeli, jossa kunkin pelaajan tavoite on liikuttaa kuusi omaa heimolaista ”viidakon” eli pelilaudan toiselle puolella. Pein teema on hieman ontuva ja varsinkin kahdella pelaajalla pelatessa idea on liian simppeli. Tämä peli sentään pelattiin loppuun- tosin alle 10 minuutissa.
- Vuoden Perhepeli 1999. Hauska teema: hypitään erikokoisilla avaruusaluksilla planeetalta toiselle ja koitetaan välttää mustia aukkoja. Kenellä on viimeisenä aluksia jäljellä, voittaa pelin. Kahdestaan aikuistne kesken pelattuna aika sattumanvarainen ja yksitoikkoinen. Ei innosta pelaamaan uudelleen, sillä vaihtuvia elementtejä eri pelikerroilla ei ole. Voisi toimia paremmin lasten kanssa pelatessa.
- Pelissä on tavoitteena vallata muinaisen Irlannin eri alueita. Tämä oli niin tyhjänpäiväinen tuotos, että kesken jäi pelaaminen. Jopa teeman ja pelimekaniikan selittäminen tuntuu ajanhukalta. Jopa visuaalisesti peli oli lattea; pelilauta muistutti 90-luvun alun haalistunutta bulkkitapettia.
Onneksi nämä eivät jää meille hyllyyn asumaan, vaan palaavat sinne, mistä tulivatkin- lautapelikerhon pelihyllyyn. Pahoittelen huonoa kuvaa, mutta kuvan laatu korreloi tällä kertaa myös pelien laatua.
