5 + 1 syytä blogihiljaisuuteen

Bloggaajaäidin päivät ovat yllätteän täyttyneet jostain aivan muusta kuin ajankohtaisten ajatusten kirjoittamisesta omalle palstalle. Viimeisimmästä postauksesta on vierähtänyt jo viikko, joka tuntuu itsestän paljon pidemmältä ajalta. Asianlaitaa hetken mietittyäni keksinkin monta hyvää (teko)syytä blogihiljaisuudelle.

1.

Olen koukussa, virkkuukoukussa. Isoäidinneliötä on syntynyt parin viikon ajan sellaista tahtia, että etusormeen on ilmestynyt kovettuma. Puolet torkkupeiton neliöstä on jo valmiina odottamassa yhdistämistä. Edelliseen asuntoon neulomani villa-fleeceviltin värit ovat käyneet auttamattoman vääriksi olohuoneen nykyisten pastellisävyjen rinnalle. Onneksi Novita tunnisti kaipuuni ja kevään sesonkiväreistä löytyy mm. hempää vaaleanpunaista ja lilaa.

2.

Virkkaaminen hiljaisuudessa on tylsää ja unettavaa, joten olen työllistänyt Netflixin näyttämään minulle uusia sarjoja samalla kun 7 veljestä muokkautuu neliöiksi. Ihan vaan pari mainitakseni, House of Cards, Lie to Me ja Archer tuovat kivasti jännitystä kotiäidin päiviin. Areenasta olen tiiraillut Lilyssäkin hehkutettua Girlssiä, josta voi muuten katsoa jo koko seasonin! Yhdeltä istumalta! Hakekaa Kätilö!stä voi valitettavasti katsoa kerralaan vain yhden jakson, mutta odotus palkitaan hienosti toteutetulla BBC- draamalla.

Poliittisten juonittelujen ja parikyppisten New Yorkilais-tyttöjen kriisien seurailu saa muuten oman (kotikeskeisen)elämän tuntumaan ihanan yksinkertaiselta, onnelliselta ja turvalliselta.

3.

Tytöllä on nyt takana pari viikkoa kestänyt vaihe, jolloin päiväunille nukuttaminen sisälsi 10 minuuttia kiukkuitkua ja unet kestivät 45 – 90 minuuttia. Koska unet olivat lyhyitä, niitä piti päivän aikaan ottaa keskimäärin neljä kertaa päivässä. Tytön uniaika kului nukutusprosessista toipuessa ja syödessä. Ei käynyt edes mielessä klikata ”lisää uusi juttu”- painiketta, muokata kuvia pienemmäksi ja alkaa tarkastamaan oikeinkirjoitusta.

Nyt tämä vaihe vaikuttaisi olevan laantumaan päin ja sekä unet, että nukahtaminen on toistaiseksi palannut omaan ihanaan, vaivattomaan ja pitkään uomaansa.

4.

Osan blogin kirjoittamiseen ja pohdiskeluun käyttämästäni vapaa- ajasta on vallannut uusi kevätprojekti. Päätimme ystäväni kanssa pistää seuraavana Ravintolapäivänä pystyyn leivoskahvilan. Hikipäässä innoissani olen testaillut kahvilaan tulevia herkkuja ja välillä on vierähtänyt kokonainen iltapäivä ystävän kahvipöydän ääressä, hänen luomuksiaan maistellen. Leipomuksista ei tietenkään voi tehdä vielä postauksia, herkkujen ympärillä häilyvä salamyhkäisyyden verho raottuu vasta 18.5!

5.

Maissinaksujen suurkulutuksen ohessa soseet maistuvat Tytölle kiihtyvällä tahdilla. Vaikka luulin juuri täyttäneeni pakastimen valtavalla määrällä erivärisiä pulleita soseminigrip-pusseja, niin etsimällääkn sieltä ei löytynyt tänään kuin muutama liuska possu-porkkanamuhjua. Seuraavien päivien ohjelmassa siis lienee sosetehtailua, ei bloggausta.

Tytön ensimmäinen ruisleivänkannikka maistui silminnähden herkulliselta.

+1

Mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut, mikä ehdottomasti ylittäisi oman uutiskynnykseni. Sen sijaan, että olisin kirjoittanut jutun ”Onpas ulkona kaunis kevätpäivä”, olen oikeasti mennyt sinne siitä nauttimaan ulos (tai ainakin lenkkeillyt lähikauppaan ostamaan kakkutarvikkeita).