Pyöräretki ja mutsin ostomania

Kävin viikonloppuna ”katselemassa” matkarattaita, mutta mukaan tarttuikin rattaiden lisäksi pari muutakin hyödyllistä vauvavekotinta. Tässä niistä ensimmäinen, joka pääsi käyttöön:

Lastentarvikkeesta löytyi sellainen turvaistuinmalli (vieläpä sattui olemaan tarjouksessa!), joka kiinnittyy kätevästi napsahtamalla pyörän runkoon asennettuun telakkaan (jonka myös sain pilkkahintaan, koska tuotteessa oli väärä hintalappu). Niimpä ostin molempien pyöriin telakat, ja nyt istuinta on helppo ja nopea vaihtaa pyörästä toiseen tilanteen mukaan. Plussaa myös siitä, ettei istuin ole kiinni tarakassa, joten tien epätasaisuudet ja tärinä ei suoraan siirry Napposen penkkiin.

10 minuutin koeajon ajan Tyttö katseli tyynenä ympärilleen ja vasen jalka vispasi tavalliseen tapaansa vauhdissa mukana. Note to self: pidemmille matkoille pitää laittaa vielä villasukat ja lapaset lisälämmikkeeksi, keväviima oli yllättävät kylmä.

Pieni pyöräretkemme osoittautui hyvin onnistuneeksi. Jospa tästä nyt pyörähtäisi käyntiin ketjureaktio (pun intended), ja pyöräretkille oikeasti tulisi jatkossakin lähdettyä. Salaa toivon, että parin vuoden jälkeen elvytetty pyöräilyharrastus elvyttäisi myös kauan kadoksissa olleet pakaralihakset takasin eloon. Kaipa se polkeminen niihinkin vaikuttaa?

Muita Lastentarvikkeesta mukaan tarttuneita välttämättömyyksiä olivat

• päivänvarjo rattaisiin (koska pihistelin ja en ottanut jatkettavalla kuomulla varustettuja matkarattaita ja tarvitaanhan se varjo jokatapauksessa vaunuihin),
• pyöräilykypärä vauvalle (oikeasti välttämätön),
• vaunuaisaan kiinnitettävä juomapullon/kukkaronroikotin (juuri tällaista olen pitkään hallunnut, mutta en tiennyt, että niitä on olemassa,
• sekä naurettavan halvalla pakettihinnalla syöttölusikoita (aina tarvii), nokkamuki (hoitolaukkuun) sekä paidan ja ruokalapun yhdistelmä, joka antaa täyssuojan sormiruokailun vaatteita tuhoavalle vaikutukselle (välttämätön).

Myyjä taisi hieman hymyilyttää kun kuljin ympäri myymälää ihmetellen, ”Ai, tällaisiakin on..”, ”Mihin tätä käytetään?”, ”Mä voisi ottaa vielä yhen tollasen!”.

Palvelusta pelkkää plussaa. Ihana asioida erikoisliikkeessä, jossa osaava henkilökunta opastaa eksyksissä olevaa vauvakaman haalijaa. (Vertailukohtana viimeviikkoinen käyntini eräässä vihreässä jättimarketissa, jossa ihmeissäni seisoskelin vaunuhyllyn edessä, tietämättä mistä aloittaa.) Myyjä möi ja minä ostin.  Mutta vain tarpeellista, tietysti. Se etu on, kun ostaa kerralla enemmän, että loppusummasta kehtaa jo vähän tinkiäkin. ;) Lastasin ostokset matkarattasiin ja niitä sitten tyytyväiseinä työntelin ympäri kyliä muita asioita hoidellessani.

PS.

Mainitsinko muuten, että samalta reissulta pikku heräteostoksena lähti mukaan myös tuliterä tunturipyörä etukoreineen päivineen. Hupsista. Mutta kyllä se kevyesti kulkee. Eikö toivottavasti ketjut jatkuvaan tipu, kuten italialaisesta edeltäjästään.