A little Less Daydreamin’ A Little More Action

Kahden viime päivän tapahtumat olivat kyllä odotettavissa. Tiesin, että jossain vaiheessa edellinen ihana vaihe päätty ja uusi alkaa. Toivoin vain, että muutos olisi tullut hieman myöhemmin… Kuin suoraan oppikirjan mukaan lapsen kehitys etenee loikkauksin.

Kasvun myötä unen tarve vähenee ja aktiivinen hereilläoloaika kasvaa. Tällä viikolla sen on pystynyt havaitsemaan hyvin konkreettisesti.

Tyttö on sujuvasti siirtynyt yksiin päiväuniin.

Olen niin nauttinut rauhallisista 1,5 – 2,5 tunnin leppoisista aamukahvitauoistani (9.00 – 11.00). Iltapäivälläkin olen saanut lepuuttaa silmiäni jatkuvalta vahtimiselta parhaillaan 2 tuntia (14 – 16). En vaan enää. Yhdet 2,5 tunnin unet (n. 12 – 15) tuntuvat riittävän kohta 11 kuiselle Tyllerölle mainiosti.

***

Kai tästä on jotain positiivistä löydettävä On unien lyhenemisessä toki hyviäkin puolia.

• Ensikseen olen iloinen, että Tyttö yleensäkään nukkuu päiväunia. Niitäkin vauvoja on, jotka eivät nuku, tai nukkuvat huomattavasti vähemmän.
• Vähemmän unia-aikoja merkkaa myös vähemmän sitovia aikatauluja. Ei enää niin paljon ”ei me voida, kun Pepillä on silloin uniaika…”– alkuisia lauseita. Aamu- ja iltapäivät voivat nyt sisältää aivan uudelaista toimintaa; Puistoon, kaupungille ja kyläsille on helpompi lähteä, kun jatkuvasti ei tarvitse nukka tai syödä. Vakiinnumme toivottavasti samaan rytmiin ystäväni taaperon kanssa ja pääsemme vihdoin nauttimaan yhteisistä puistotreffeistä.
• Näinä päivinä, kun Tyttö ei ole nukkunnut kuin yhdet unet, hän on aamuisin herännyt vasta kahdeksalta aamulla. Kun on monta viikkoa herännyt natiaisen huhuiluun viimeistään 6.30, niin 8.00 tuntuu jo luksuslomalta!

Näillä mennään tällä hetkellä, ensi viikolla tilanne voi olla jo erilainen :D