Miniloma Itärajalla

Parin viikon takaisesta hyvin sujuneesta Helsingin reissusta (lähinnä siitä ajomatkaosuudesta) rohkaistuneena, pakkasin eilen Tytön ja tavarat Tardikseen (lue: siniseen autoomme) ja suuntasimme yökyläilemään ystävän luo Joensuuhun.

Ajoitin autoilut päiväuniakaan ja Tyttö koisasi takapenkillä matkat mennen tullen. Minä katselin ratin takaa karuja Pohjois- Karjalan maisemia, mäntymetsiä, autiotaloja ja autionoloisia kyläpahasia,  -kauppoja ja huoltoasemia. Matkaamme säesti SMG:n Terminaali 2, joka melankolisuudessaan oli kuin tehty Pohjois-Savon ja Etelä-Karjalan mutkaisten teiden sielunmaisemaan. Kuiva tie, kevätaurinko ja frezza mocca virittivät minut jo valmiiksi hyvälle tuulelle. Välillä jopa unohdin, että en ollutkaan lähtenyt matkaan yksin.

Perillä Tyttö tutki joka ikisen kaapin ja laatikon, kävi puistossa sai ilmapallon, nauratti tarjoilijoita ja naapuripöytien asiakkaita, ihastui hunajameloniin, söi lautasen tyhjäksi (yhtään ranua ei tippunut lattialle :D), jolisi iloisesti uimahallin saunassa mummoille, nukahti tyytyväisenä matkasänkyynsä ja oli muutenkin maailman hienoin pieni matkalainen .

Minä puolestani söin erinomaista pitsaa, vapauduin hetkeksi vaunujen lykkimisestä, rasvasin käteni vahingossa suihkusaippualla, löysin helpotusta vaatekaappiin, nauroin tikahtuakseni olohuoneen matolla, jatkoin aamulla unia Tytön herättyä ja maistoin ensimmäistä kertaa proteiinirahkaa.

Koko reissulla en puolestaan muistanut ottaa yhtään julkaisukelpoista kuvaa.

Kiitos emännälle <3

(toivottavasti emme jättäneet jälkeemme sitä kolmen tunnin siivoa)