Ei puutu kuin suklaat

Laukku on pakattu. Sisältä löytyy kaikkea nappikuulokkeista, lanoliiniin, kasvoveteen ja koon 50 vaatteisiin. Tänään laitoin viimeisetkin muista -nämä-ennen- lähtöä- tarvikkeet kassin pikku lokeroihin ja vaihdoin vielä viime hetkellä vauvan kotiintulovaatteet toisiin. Samalla mietin pääni puhki, mitä ihmettä vastasyntyneelle puetaan tällaisessa helteessä? Vain tangle teezer ja suklaat puuttuu, ne odottavat jääkaapissa koska helle ja suklaan sulamispiste.

Minä olisin niin valmis lähtöön, mutta Pikkuveli ilmeisesti ei vielä. Näinä pitkinä päivinä, iltoina ja öinä mieleen alkaa hiipiä kummallisia ajatuksia. Onko jotain vialla, kun lapsi ei lähde syntymään? Lasketun ajan jälkeen liikkeet ovat hidastuneet ja vähentyneet, onko siellä vain ahdasta vai onko oltavat muuten huonontuneet? Miten isoksi se ehtii näinä ”ylimenneinä” viikkoina kasvamaan, miten se voi enää mahtua ulos? Alkaa hirvittää. Pitäiskö pakata varuilta kokoa 62?? Entä jos joudutaan käynnistämään, eikä se sittenkään suostu syntymään?

Tiedän, kuulostaa hullulta, mutta minkäs näille omituisille mietteilleen mahtaa.

Koitan pysyä rauhallisena ja odottaa kärsivällisesti, mutta varsinkin aamuisin se on vaikeaa. Tytön huhuillessa hyvää huomenta sänkyni vieressä herään pieneen pettymykseen: taas yksi yö takana, päivä edessä ja ei vieläkään yhtään kivuliasta supistusta.

Ehkä jo tänään? Kassi ainakin odottaa valmiina eteisessä.