Loman loppu ja uusi koko 62
Nyt alkaa meilläkin tyttösen kanssa hieman uudenlainen arki kun Nörtti 6 viikon lomailun jälkeen palasi työpöydän ääreen. Lomailu loppuu ja nuoren perheen arki alkaa. Mitähän on odotettavissa?
Nörtin yhdistetty isyys- ja kesäloma oli kyllä kaikin puolin ihana ajanjakso. Saimme rauhassa tutustua tyttäreemme ja pääsimme yhdessä löytämään juuri meille sopivat tavat hoitaa vauvaamme. Liekkö juuri pitkän loman ansiota, mutta taisimme välttää sen, että isällä olisi vauvan tultua perheessä ulkopuolinen tai tarpeeton olo, mistä niin monessa lähteessä varoiteltiin. Päinvastoin. Nörtin läsnäolo on ollut valtava etu ja apu, Nörtille itselleen, minulle ja ennen kaikkea pikku tytöllemme, tässä suurenelämänmuutoksen alkutaipalella. Paljon riippuu varmasti myös isästä itsestään, kuinka aktiivisesti osallistuu vauvan hoitoon. Meillä tyttö on kyllä hienosti päässyt tottumaan molempien vanhempien hoivaan ja läheisyyteen. Olemme varmasti aivan yhtä tasavertaisia vanhempia ja turvan tarjoajia tyttärellemme (ensimmäisen puolen vuoden ruokintaa lukuunottamatta).
Näin hyvän alun jälkeen haasteena onkin, selvitä arjessa päivät ilman Nörtin fyysistä ja henkistä tukea. Enää ei kukaan tuo vettä, puhelinta, kaukosäädintä, välipalaa, huulirasvaa tai mitään muutakaan tarpeellista kun istahdan imettämään. Tytön pitkin unien aikaan ei enää ole miestä ketä patistaa ulos lenkille, eikä tarjolla kainaloa, jonne itse pääsen käpertymään päivätorkuille. Saa nähdä miten ehditään enää suunniteltuun bussiin, kun kukaan ei pue tyttöä sillä aikaa kun äiti laittaa itsensä valmiiksi. Alkaa aivan uusi organisoinnin aikakausi.
Aloitin uuden ajan käymällä läpi tytön vaatekaapin. Viime aikoina nimittäin kätevästi käsillä olevat koon 56 vaatteet ovat alkaneet pitkän puikulaista tyttöämme puristamaan. Kurkistus kaapin perälle tuottikin aikamoisen vaatesaaliin. Koon 62 bodyja, housuja, potkareita ja sukkiksia löytyikin hyvät pinot. Löytyi muutamia jo valmiiksi pieneksi menneitä epäkäytännölisiä t-paitoja (miten niitä vauvalla oikein pidetään?) ja farkkuja (again, farkut vauvalla?). Nämä vaatteet oli onneksi isomman vauvanvaatepaketin mukana tulleita, ei itse odotusajan huumassa ostettuja. Eniten pidetyimmät ja käytännöllisiksi havaitut vaatteet menivät säilytykseen (mahdollista myöhempää käyttöä varten 🙂 ). Vähemmälle käytölle jääneet pääsivät kiertoon seuraavalle vauvaperheelle.
Ensi viikonlopun nimiäisten järjestelytkin ovat jo hyvässä vauhdissa. Koekakku on tehty, maistettu ja hyväksi havaittu. Kauppalistat on tehty ja leipomis- ja siivoussuunnitelmat on valmiina. Jopa tarjoiluastiat, liinat ja kahvikihvelit on mietitty. Ei puutu enää kuin toteutus, jonka olen laskenut tytön erinomaisten pitkien päivä- ja ilta unien varaan. Hyvin suunniteltuhan on puoliksi tehty, eikös niin? Onneksi sunnuntaihin on vielä monen monta päivää aikaa.