Sumuista
Jutunaiheita, nasevia otsikoita, lauseita ja nokkelia sanankäänteitä. Niitä vilisee päässä nukuttaessa, nukkumaan mennessä, herätessä. On ollut kahdet synttärit, yhdet nimijuhlat, reissu toiseen kaupunkiin, mietteitä, hauskoja hetkiä ja ohikiitäviä ajatuksia joista olisi kiva kirjoittaa. Kameralla on kauniita kuvia, joita en millään saa aikaiseksi laitettua koneelle. Mutta kun pääsen lapset nukkuu ja pääsen koneelle, mitään ei kirjoitu tyhjään valkoiseen kenttään. Oma pää sen sijaan tuntuu yhdeltä isolta tyhjältä valkoiselta kentältä.
Välillä teen saman asian kahdesti, koska en muista juuri sitä tehneeni. Välillä unohdan jotain kokonaan, vaikka juuri ajattelin, että se pitää muistaa. Näen unia, joissa olen niin väsynyt, että en muista lasteni nimiä ja kyselen niitä vastaantulijoilta. Jos joku kysyy perjantaina, että mitäs olette viikon aikana puuhailleet, käy kuten elokuvissa jähmetyn, katseeni lasittuu ja sumuinen kuvanauha alkaa pyöriä pääni sisällä.
Yöksi lasken nykyään tunnit puolesta yöstä aamu kuuteen. Hyvä yö tarkoittaa sitä, että herään vain kahdesti syöttämään poikaa. Tosin viime yö ei ollut hyvä siitä huolimatta, sillä molemmat syötöt kestivät yhteensä yli kaksi tuntia. Poika söi, söi, söi ja söi vielä vähän lisää ennen kuin rauhoittui taas hetkeksi nukkumaan. Sillä on ilmeisesti kiire kasvaa, kun päivisinkin on harvinaista, että ruokailujen välillä on yli kaksi tuntia.
On päiviä kun kaikki menee hyvin. Hymyilyttää kun syysaurinko paistaa silmään ja päiväuniaikaan on edes pieni hetki kun molemmat nukkuvat yhtäaikaa. Sitten on päiviä, kun kaikki nousevat ylös väärällä jalalla ja muovailuvahakin kiukuttaa. Joskus ennen päiväunia molemmat lapset (ja äiti) huutavat yhtäaikaa väsymystään ja tekisi mieli mennä istumaan yksin pimeään varastoon syömään suklaata. Kymmenen minuuttia myöhemmin Tyttö nukahtaa sänkyynsä, Poika syliini ja ihmettelen mikä äsken niin paljon kiukuttikaan.
Sitten huomaan sohvankaiteella juuri sopivasti jäähtyneen hernekeiton, jonka unohdin lämmittäneeni (vai lämmitinkö sen peräti kahdesti?) ja muistan että kaapissa on Fazerin lila suklaalevy.
Kyllä tämä tästä.
Pieniä valonpilkahduksia arjesta löydät Kahdet Rillit Huurussa- instagramista, se päivittyy toistaiseksi vähän blogia useammin. Klik klik!