Yhden herätyksen taktiikka eli viikko unikoulusta

Kuluneen viikon ajan olen nukkunut paremmin kuin yhtenäkään yönä viimeisen puolen vuoden aikana.

Nukahtamiseen on tullut jo hyvä rutiini ja Poika jää useimpina iltoina tyytyväisenä sänkyynsä. Parina iltana olen ottanut hänet takaisin syliin hörppäämään lisää maitoa, toisena iltana olen käynyt antamassa tutin pari kertaa uudelleen suuhun, mutta kaiken kaikkiaan nukutus on lyhentynyt ja helpottunut.

Nukahtamistavalla näyttäisi olevan meidän tapauksessamme suora yhteys yön sujumiseen. Ensimmäinen yö pojan itsenäisen nukahtamisen opettelun jälkeen oli samaa hulinaa kuin aiemminkin, mutta sitä seuraavat yöt ovat menneet paremmin. Aamuyön ähinät, levottomuus ja maidon jatkuva särpiminen ovat loppuneet. Poika syö yön aikana kahdesti: ensimmäisen kerran n. 23-00, kun itsekin olen vielä hereillä ja toisen kerran noin aamu neljän aikaan ja jatkaa siitä sitten uniaan seitsämään tai kahdeksaan. Joinain aamuina olen käynyt antamassa heräämisen merkkejä kuullessani pojalle tutin suuhun kuuden maissa. 

***

Huomattavaa parannusta siis havaittavissa. Useimpina aamuina olo on tuntunut jopa ihan levänneeltä ja jos vähän liioittelen, niin käyttäisin sanoja hyvin nukkunut. Jos yöt menevät jatkossakin näin mukavasti vain yhdellä herätyksellä, en pidä vielä kiirettä yösyöttöjen lopetuksella. Ehkä aika kultaa muistot, mut muistelisin että Tytöllä ne jäi jotenkin itsestään pois pikkuhiljaa. 

Ps.

Sitä en tiedä mihin mahaan Poika öisin oikein syö, kun iltapala koostuu 2,5 dl puuroannoksesta, hedelmäsoseesta ja 2 dl iltamaidosta. Yön aikana pikkumies hörppii päälle vielä 4 dl maitoa.