#nelkytpäivääilmansokeria selittelypostaus
Kaikkea todennäköisyysttä uhmatan tägäsin tämän jutun ”Mieli & hyvä elämä”-otsikon alle. Sokeri ja muut herkut ovat nimittäin viime aikoina tehneet elämästäni ainakin hetkellisesti hieman paremman. Lyhyeksi jääneen yön jälkeen, lasten päiväunien jäädessä väliin syystä tai toisesta tai voimakastahtoisen kaksi ja puolivuotiaan kanssa vääntäessä alkaa nimittäin tehdä mieli suklaata. Ja pullaa. Ja ehkä vielä yksi pala suklaata. Pahimpia ovat illat ja päiväuniajat.
Loppuvuodesta kirjoitin imetyksen lopettamisesta ja sen myötä herkkuhimon vähenemisestä. Ihme kyllä, marras-joulukuu menikin yllättävän helposti. Innostuin jumppaamisesta ja korjasin samalla muutamia juttuja ruokavaliossa. Vähensin herkkuja ja lisäsin kasviksia ja hedelmiä. Tein tietoisia valintoja. Olin virkeämpi ja ehkä jopa hieman paremmalla tuulella. Vaatekoko pieneni kahdella numerolla. Mutta sitten tuli joulu, suklaat, leivonnaiset ja muu juhlasesonkiin liittyvä herkuttelu. Joulun jälkeen tuli suklaiden alennusmyynti, uusi vuosi, synttäreitä, runebergin päivä, vohveliaamiaisia, kuohuviiniä, lisää synttäreitä, kakkua ja houkutuksia. Nyt koko ajan tekee mieli makeaa ja hyvin alkanut liikunta ja keventäminen ottavat takapakkia. Väsyttää ja ärsyttää. Ei jaksa, ei huvita ja tekisi mieli nukkua kevääseen kuin muumit konsanaan.
Makean napostelusta on tullut tapa. Ohikulkiessani nappaan keksin keittiönpöydältä tai napsautan rivillisen suklaata kahvikupin seuraksi, koska sitä on kaapissa. Himo kasvaa kuin lumipallo suojasäällä, kun ottaa vähän, voi ihan hyvin ottaa hieman lisää. Laskiainen taisi olla viimeinen niitti sokeriarkkuun. Instagram on tuutannut nyt jo kaksi viikkoa kuvia toinen toistaan herkullisemmista laskiaispullista (muista makeista puhumattakaan) ja minulla alkaa tulla (sokeri)mitta täyteen täyteen. Ihan noin jo visuaalisestikin. On kokeiltava, auttaisiko tähän jatkuvaan väsymykseen ja kiukkuiseen mielialaan pieni tauko sokerista.
En ole yleensä ehdottomien ja radikaalien ruokavaliomuutosten kannalla, lutta tällä kertaa kokeilen poikkeusta. Nyt koitan karsia lautaselta pois kaiken, jonka valmistamiseen käytetään sokeria ja sisältävät vain ”tyhjää energiaa”, eli rasvaa ja sokeria ilman mitään muita ravintoaineita. Tällaisia herkkuja ovat mm. makeat leivonnaiset, kaikki karkit, mehut, jäätelö ja makeat alkoholijuomat. Marjat ja hedelmät jäävät ruokalistalle. Kyse onkin enemmän sokerilakosta kuin herkkujen täyskiellosta. Suolaisetkin naposteltavat ovat minulle herkkuja. Sipsit, nachot, pähkinät, guacamole, popcornit, suolaiset piirakat ja muut vastaavat eivät ole täysin pannassa, joskin koitan syödä niitäkin kohtuudella. Suolainen herkuttelu keskitttyykin usein viikonlopuille iltanaposteltavaksi, harvoimpa sitä arkisin päiväkahvin kanssa tekee mieli kourallista sipsejä.
Tänään herkuttelen äidin luona vielä yhden kermalla ja hillolla silatun pehmeän vehnäpullan ja sitten laitan sokerihanat kiinni neljäksikymmeneksi päiväksi, siis laskiaisesta pääsiäiseen. En ole lainkaan uskonnollinen, saati kuulu kirkkoon, mutta kristillisen vuosikalenterin paastonaika vaikuttaa ihan hyvältä ajanjaksolta tarkastella myös omia elämäntapoja ihan maalliselta kannalta. Muistinvirkistykseksi lukaisin nopeasti evl:n sivuilta, mistä paastossa on kyse. Muuten en oikein osannu samaistua kirkon ajatuksiin, mutta kaksi lausetta pisti silmääni:
”[Paaston aikana] Ihminen pyrkii myös kasvamaan yhä vastuullisempaan elämäntapaan ja luopumaan omastaan hädänalaisten hyväksi.”
”Ruokatottumusten ja muiden elämäntapojen yksinkertaistaminen voi olla avuksi paastoon liittyvässä hengellisessä kilvoituksessa.”
Hengellistä kilvoittelua makeasta luopuminen minulle totta totisesti on. (Varsinkin kun kotona asuu mies, joka eläisi pelkästään sokerilla, jos se vaan suinkin olisi ravitsemuksellisesti mahdollista.) Makeista herkuista luopumisen tarkoitus ei siis ole yksinomaan niiden mukanaan tuomat runsaat kalorit, vaan myös oman tahdonvoiman kuntokuuri sekä oman ja sitä kautta myös läheisteni hyvinvointi. Auttaisiko henkisten vatsalihaksien treenaaminen myös maltin säilyttämisessä arjen kiristävissä tilanteissa? Olisikohan liian kunnianhimoista samaan aikaan hivuttaa arkeen hieman lisää vastuullisia valintoja? Ostaa vähemmän lihaa ja valmisruokaa, enemmän kasviksia ja luomua? Katsoa vähemmän muumeja ja ulkoilla enemmän lasten kanssa? Naputtaa vähemmän puhelinta ja olla enemmän läsnä tässä hetkessä? Joogata, venytellä tai jumpata sohvalle kaivautumisen sijaan?
Näyttäpä kunnianhimoiselta, kun ajatukset kirjoittaa näin näkyville. Pikku hiljaa, pieniä tekoja. Ei kaikkea onneksi tarvitse humauttaa kerralla päälaelleen. Vähitellen parempaan suuntaan kaikenlaisissa valinoissa. Todennäköisesti. Ilman suklaatahan periaatteessa voi elää. Voihan? Ainakin 40 päivää.
Mites siellä ruudun toisella puolella? Aiotko paastota jollain tavalla? Onko sinulle kokemusta sokerin syönnin vähentämisestä tai lopettamisesta? Jos teissä lukijoissa on muita saman idean saaneita, hihkaiskaa, tsempataan toinen toisiamme!