Voittamaton vauvakaani
”Nuku nuku
nurmilintu, allinlapsi, kultahapsi.
Nuku nuku vaan.
Ei väsytä! En nuku!
Hei roskikseen yöpuku!”
Operaatio vauvan nukutus alkaa kahdeksan aikaan kun tyttö alkaa olla itku-potku väsynyt ja hereilläolo ei enää ole mukavaa vauvalle eikä vanhemmille. Projekti päättyy usein kello 11 mennessä, mutta pahimmillaan jatkuu jopa puolille öin. Valvomisen veteraanin saattaminen untenmaille on nykyään pitkällinen ja erityisen paljon itsehillintää vaativa koetus.
”Nuku nuku
tiitiäinen, palleroinen, menninkäinen.
Nuku nuku vaan.
Ei väsytä! En nuku!
Hei silppuriin yöpuku!”
Jo vajaa 3kk ikäinen tyttönen nimittäin tuntuu ottavan illalla käyttöön kaikki hänelle kertyneet taidot ja viehätysvoiman, että saisi makuuhuoneen valot syttymään ja vanhemmat seurustelemaan kanssaan edes vähäsen. Se on se vaikein osuus; pysyä itse vakavana ja koittaa olla katsomatta vauvaa, josta kuuluu milloin mitäkin kiljahduksia ja naurahduksia.
”Nuku nuku
ipanainen, kakarainen, karviainen.
Nuku nuku vaan.”
Jos vanhempien huomiota ei saa iloisilla äänillä ja raajojen innokkaalla heilutuksella, alkaa myötätuntoa herättävät surumieliset ulvahdukset. Tällöin yritetään yhä hanakammin tarjota tuttia ja äiti usein tässä vaiheessa heltyy ottamaan vauvan viereen rinnalle rauhoittumaan ja nukahtamaan. Rinnalle tyttö mielellään nukahtaakin, mutta uni kevenee heti, kun buubsi tipahtaa tytön suusta pois. Oman etuni nimissä en halua valjastaa maitolaitoksiani unileluiksi.
”Ei väsytä! En nuku!
Hei kompostiin yöpuku!
Oon valvomisen veteraani,
voittamaton vauvakaani,
väsymätön, voittamaton vauva!”
Jos äiti pystyy estämään mielensä heltymisen ja vauvan nukuttamista jatketaan omassa sängyssä, voittamaton vauvakaani ottaa kemialliset aseet käyttöön: vaipasta alkaa kuulua mahtavaa turinaa. En tiedä onko se mahdollista vielä tässä iässä, mutta hoitopöydälle nostettaessa vauvan ilme on voitonriemuinen. Ja voi sitä iloa, kun pääsee juttelemaan edes sen neuvolasta saadun keltatautisen karhun (modernin hymynaaman) kanssa!
”Nuku nuku
tattiainen, muuten päähäs pattiainen
vuoteeseesi hattiainen
karvanaama kakkiainen
meille otetaan.”
Vauva kyllä nukahtaa aina välillä, mutta havahtuu noin 15 minuutin unen jälkeen iloisesti kiljahtelemaan. Tätä tosiaan saattaa jatkua useamman tunnin ajan. Helpottavaa tosin on, että vauva ei itke, on vain iloinen ja erityisen seurallinen. Nukutamme tyttöä täydellä mahalla, hämärässä huoneessa, välillä meidän sängyssä ja välillä omassaan. Enne nukumaanmenoa olemme koittaneet ”väsyttää” vauvaa niskatreeneeillä, kylvyllä, seurustelulla ja leikeillä. Tuloksetta.
Onko kukaan keksinyt tekniikkaa, jossa vauva nukahtaisi hieman nopeammin pysyvään uneen? Vai onko mahdollisesti lohtua siitä, että tämä on vain jokin sellainen vaihe? Asiantuntevia vinkkejä otetaan vastaan!
Runon pätkät ovat Laura Ruohosen runosta Nuku nuku, teoksesta Allakka Pullakka ja Yökyöpelit. (Otava 2012)