Lautapelielämää

Jos minulle olisi kuusi vuotta sitten kerrottu, että asun taloudessa, jossa kirjahyllyistä ei löydykään kirjoja, vaan lautapelejä ja ruokapöydän ääressä ei syödä, vaan pelataan, olisin saattanut suhtautua puhujaan hieman skeptisesti. Samaan ennusteeseen olisi voinut lisätä myös seuraavat väittämät:

-hyvään illanviettoon kuuluu herkullisen juoman ja ruoan lisäksi ainakin muutama lauta/seurapeli,

-viettäisin pääsiäisen, vapun, juhannuksen, pyhäinpäivän ja joulun lautapelien parissa,

-vietän yksinäisiä iltoja kotona, miehen istuessa vetoisessa salissa muiden nörttien kanssa noppaa heittäen ja puukuutioita siirrellen.

-Lähden lomamatkalle Saksaan, koska siellä järjestetään Euroopn suurimmat pelimessut. (Onneksi siellä oli myös kattava valikoima vaatekauppoja. ja toinen toistaan herkullisempia kahviloita)

Koska pelit ja pelaaminen ovat aika iso osa Nörtin ja sitä kautta myös Nörtin Rouvan elämää, on tästä harrastuksesta hyvä ehkä kertoa hieman lisää.

Kotoamme löytyy 75 erilaista peliä lisäosineen (48) (and counting!), eikä yksikään niistä ole Monopoli, Trivial Pursuit tai Alias. Vaihtoehtoja löytyy nopeista,taskukokoisista, puolen tunnin kaksinpeleistä massiivisiin lähes äitiyspakkauksen kokoisiin sota-strategiarymistelyihin.

Pelit on koetettu karkeasti lajitella ylä- ja alkerran hyllyihin sillä perusteella, kuinka usein niitä pelataan. Uudemmat pelit usein pääsevät alakerran hyllyyn uutuudenviehätyksensä ajan. Jättipelejä (vrt. äitiyspakkauslaatikko) säilytetään hyllyn päällä, koska ovat mokomat niin penteleen isoja etteivät muualle mahdu. Muutamia pelejä on jo piilotettu kaappeihin ja varastoon. Jos jollain sisustusbloggarilla on tämän kaliiperin säilytystilaongelmaan ratkaisu, vinkkejä otetaan mielellään vastaan. ;)

Yläkerran pelit lattiamönkijän perspektiivistä.

Alakerran pelit.

Nörtti on pelien suhteen lähes kaikkiruokainen, mutta minä olen nirsompi. Jostain syystä uusien pelien opettelu tuntuu silloin tällöin (aina) hyvinkin hankalalta, vaikka jälkikäteen toteaisin pelin olevan oikein hyvä. Nörtti on kuitenkin Rouvansa suhteen kärsivällinen ja jaksaa opettaa uusien pelien sännöt ja kiemurat Rouvan kiukuttelusta huolimatta.

Kun meille muuttaa uusi peli, niin olohuone näyttää pari iltaa tältä.

Korttisuojia (kyllä, kaikki kortit suojataan omiin muovitaskuihinsa), pahviosien häkkyröitä, ohjekirjoja ja muita pelinkappaleita on niin paljon, että Rouva usein katsoo parhaaksi pysytellä keittiössä.

Rouvalla on suosikkipelin käsikortteihin omat pinkit suojukset.

Tytön syntymän jälkeen Rouvan pelaaminen on valitettavasti vähentynyt radikaalisti. Neidin hereillä ollessa peliin keskittyminen on mahdotonta ja kun tyttö nukkuu, tulee mietittyä, että kohta se kuitenkin herää, ei viitsi aloittaa pitkää peliä. Nörtin kanssa pelimahdollisuus oliskin vain viikonloppuisin, mutta silloin usein on muutakin menoa ja puuhaa. Viime viikolla tytön täytettyä 2 kk onnistuimme häthätää neidin iltaunien aikaan pelaamaan kokonaisen Race for the Galaxyn. Muulloin aloitetut pelit on pitänyt aina jättää kesken. Nörtti on kuitenkin päässyt treenaamaan harmaita aivosolujaan pelien parissa noin kerran viikossa omassa pelikerhossaan muiden nörttien kanssa.

Kauhunsekaisella mielenkiinnolla odotan pelien uudelleen sijoitusta, kun tyttönen alkaa liikkua ja tajuaa, että noissa laatikoissahan on tuhansittain ihania kortteja, joita imeskellä, sadoittain puukuutioita ja pelinappuloita, joita voi työntää suuhun, nenään ja korviin sekä kymmenittäin ihania rapisevia ohjekirjoja, joita repiä rutistella.

”Joko pelataan?”

Neitosen kasvaessa pitää varmaan ostaa sitten kolmas pelihylly lastenpeleille. Ei tarvitse kuin kävellä marketissa lastenpelihyllyn ohi, niin kiilto Nörtin silmissä syttyy ja Rouvaa alkaa hieman hirvittää.