Tyytyväinen kaupunkivauva

Muistatteko kun kerroin raivovauvan kaupunkireissusta? Sen jälkeen en ole uskaltautunut Tytön kanssa kaksin juuri lähikauppaa ja neuvolaa pidemälle.

Tänään kuitenkin kevätaurinko houkutteli minua ulkoilemaan ja kirjaston erääntyneet lainatkin patistivat lähtemään liikkeelle. Tarkistin vielä kirjaston Unihiekkaa etsimässä- kirjan saatavuuden, ja kun ilmeni, että yksi kappele siellä hakijaansa odotteli, niin päätös oli tehty.

Edellisestä reissusta viisastuneena olin varustautunut varamaidolla, tuttipullolla ja helisevillä viihdykkeillä. Nyt ei sentään tarvitsisi koettaa imettää bussissa. Hätätilannetta varten myös rintareppu oli vaunun alaritsillä mukana. Luottavaisin, mutta kauhunsekaisin tuntein lähdin kohti bussipysäkkiä.

Tytön viihtyvyys ylitti kaikki odotukseni. Vaunuista alkoi kuulua heräämisen merkkejä vasta, kun olimme lähdössä kirjastosta pois. Silloin tosin alkoi olla 1,5 tunnin aamupäiväuniaika täynnä, joten se oli odotettavissakin. Tytön herättyä laskin kuomua ja Tyttö pääsi ihastelemaan pakkastivaalta hiljakseen leijailevia lumihiutaleita. Välillä jopa hymyilytti – Tyttöä ja Äitiä.

Lähdimme kuitenkin varmuuden vuoksi jo seuraavalla bussilla kotia kohti. Miksi pilata näin hyvä kokemus odottamalla kunnes Tytön kärsivällisyys loppuu. Tärkein asia saatiin kuitenkin jo hoidettua.

Bussissa sama ihmeellinen tyyneys jatkui. Tyttö viihtyi vaunulohikäärmeen parissa koko paluu matkan. Myös hihojen uumenista vapautetut punaiset lapaset taisivat olla varsin viihdyttävät.

Tuntui todella oudolta työnnellä vaunuja pitkästä aikaa kaikessa rauhassa kaupungilla. Näillähän voi oikeasti liikkua paikasta toiseen! Viime aikoina vaunujen työntäminen on tarkoittanut lähinnä niiden pukkaamista eteisestä terassille, kun Tyttö menee unille.

Kaikenkaikkiaan hyvä päivä. Ihan tietää, etten ole tuomittu istumaan kotona kaikkia kauniita kevätpäiviä. Kaupungilla luuhailu ja kahvilla käyminen ovat tosin vielä kaukaisia haaveita, mutta pikkuasioita voidaan hyvin käydä toimittamassa. Pikkuhiljaa totuttamalla Tyttökin ehkä alkaa jälleen koisaamaan kaupungin hälinässä ja liikkuvissa vaunuissa, tai sitten viihtymään katsellen ympärilleen.