Dutch-Style Apple Pie

Ensimmäisen ruokapostauksen kunniaksi voisin hieman ensin valottaa tämän keittiöninjan ruokafilosofiaa

• Leivon harvoin mitään suoraan valmiista ohjeesta. Käsivara, silmäpeli ja maistelulusikka ovat keittiössä yleensä luotettavimpia mittareitani. (Tämä kostautuu silloin tällöin, kun täsmälleen samaa herkkua pitäisi saada uudelleen, tai haluaisin antaa ohjeen eteenpäin. Oivalsin, että leipomuksistani bloggaaminen auttaa minuakin säilyttämään onnistuneet tekeleet myöhempää käyttöä ja hyvien ohjeiden jakamista varten!)
• Perusreseptikkaa etsiessäni, luotto hakuteokseni on jo kouluaikona tahmaantunut Ravintolakokin käsikirja.
• Parhaat ohjeet on tehty jaettavaksi, että niistä pääsee nauttimaan mahdollisimman moni.
• Voita, ei margariinia, ja Kermaa, ei kasvirasvalitkuja
• Mieluummin teen itse alusta alkaen (on yleensä vaivan arvoista, eikä edes aina niin vaivalloista) mutta jos on kiire tai väsyttää, niin sallin itselleni myös oikoreittejä.
• Testattu ja todettu: luomumunista tulee täyteläisempi kakkupohja, ja luomujauhoista pehmeämpi pulla.

Nyt takaisin alkuperäiseen aiheeseen:

Kerran vuodessa sitä on saatava, omenapiirakkaa. Himo iskee silloin, kun kotimaiset omenat saapuvat torille, muulloin jätän suosiolla Golden Deliciousit ja muut vahapintaiset kutturat supermarketin hyllyille.

Omenapiirakan on mielestäni oltava mehevää ja omenaista. Kuivaan murotaikinaan upotetut känttyiset omenaviipaleet eivät saa vettä herahtamaan kielelleni. Löysin omenapiirakan hienouden vasta 17-vuotiaana kokkiopiskelijana ollessani työharjoittelussa Hollannissa.

Ensimmäinen omenapiirakanpala, joka sai minut haluamaan lisää, tarjottiin minulle pienessä tienvarsikahviossa jossakin Arnheimin ja Eden välimaastossa. Pehmeä, paksu ja täyteläinen kerros ohuita omenasiivuja oli leivottu, rapean, ei-liian-makean piirastaikinan sisään. Siitä lähtien lähes kaikki omenapiirakkakokeiluni ovat tähdänneet tämän kokemuksen uudelleen luomiseen. (Poikkeuksen on muodostanut aina takuuvarma klassikko Tarte Tatin.)

Viime vuonna onnistuin tekemään edellä kuvailemasti herkusta mieleiseni kopion. Kuten parhaiden reseptien kohdalla yleensä, yksinkertainen on kaunista myös tässä ohjeessa.

Dutch-style Apple Pie

6 tennispallon kokoista kotimaista omenaa

100 g voita

1 dl fariinisokeria

2 rkl perunajauhoja

1 levy (pirkka) piirakkataikinaa

pari ruokalusikallista maitoa voiteluun

 

Pilko omenat puolikuun muotoisiksi ohuiksi siivuiksi, kotia lukuunottamatta. Sulata voi ja fariinisokeri paistinpannussa miedolla lämmöllä. Lisää omena siivut ja kypsennä niitä sen verran, että omenat pehmenevät, mutta eivät tummu. Ripottele perunajauhot omenien sekaan, ylimääräisen nesteen kiinteyttämiseksi.

 

Vuoraa halkaisijaltaan 15-20 cm vuoan pohja ja reunat kaulitulla piirakkataikinalla, laita lämmin omenaseos vuokaan, leikkaa ylimääräiset taikinat reunoilta ja kauli niistä vielä kansi piirakalle. Voitele kansi kevyesti maidolla.

 

Paista piirakkaa 200 asteessa n. 30 minuuttia, kunnes taikina on kypsä ja kullanruskea.

 

Nauti hieman jäähtynyt piirakka kermavaahdon/vaniljakastikkeen tai jäätelön kera kynttilänvalossa, syysillan pimetessä.