Nörttien iltapuuhat

Kun Tyttö nukkuu illalla yläkerrassa suloista vauvanuntaan, alakerrassa Nörtillä ja Rouvalla alkavat omat jännittävät aikuisten puuhat. Valoja himmenetään, tietokoneet sammutetaan ja viltit nostetaan hartioille lämmikkeeksi. Etsitään kuumeisesti pattereita kapuloihin ja laitellaan pikkupurtavaa. Television sinertävä valo täyttää huoneen ja kaiuttimista kuuluu: ”It’s-a-me! Maario!”

Vihaisia sieniä! Lihansyöjäkasveja! Vihreitä putkia! Liito-oravapukuja! Laavameriä ja juoksuhiekkaa!

Siinä sitten istutaan telkkarin edessä, toinen jumppapallolla ja toinen keinutuolissa, koska kaukaa sohvalta emme kumpikaan näe kunnolla (tässäpä hyvä syy ostaa isompi ruutu :D). Hyppyytetään viiksekästä haalarimiestä ja sienipäätä, eikä ole riemulla rajaa, varsinkaan kun ohjaimena pääsee käyttämään Tohtorin sonic screwdriveria.

Tyypilliseen tapaani vastustelin ensin koko WiiU:n hankintaa; ”Eikö tuo normi Wii riitä?” Myöhemmin olen kuitenkin lämmennyt uudelle konsolille huomattuani, kuinka kätevää sillä on katsoa Netflixiä ja onhan se jättiohjain aika näppärä muutenkin, esim. jos Netflixia haluaa katsoa makuuhuoneessa.

Seuraavaksi vastustelin SuperMario- pelin ostoa  pääargumentteina: ”Eihän me sitä ikinä ehditä pelaamaan”, ”Mulla on iltaisin muutakin tekemistä, kun Tyttö nukkuu.”, ”Sekin peli jää vain pölyttymään laatikkoon sen WiiFitin kanssa..”.

Nörttimies kuitenkin osaa jo sulkea korvansa vastahakoisen vaimon narinalta ja hommasi sekä sen WiiU:n, että Marion. Ja kyllähän se Nörtti tetää, miten vaimo viihtyy. Yhdessä sienien ja pilvien päällä hyppely on erinomainen illanviettotapa! On se ihana ja rakas ja hassu. Siis Nörttimies. Mario on vain hassu.