Blogikaapin ovi raottuu
Nyt kun Kahdet Rillit Huurussa on tullut ulos blogikaapistaan kaiken kansan nähtäville ja laajemman (ja tutumman) yleisön pariin Facebookkiin, aloin pohtimaan, miksi kirjoitan blogia ja miksi ihmeessä omat aatokset ylipäätään pitää päästä jakamaan tuttujen ja ventovieraiden ihmisten kesken.
1. Jotta en unohtaisi…
…pieniä iloja arjen keskellä. Raskausaikana sain kuulla, miten lapsen ensimmäinen vuosi vain hujahtaa silmissä. Pahimmassa tapauksessa vuoden tähtihetket hukkuvat univelkaisten aivojen sumuisiin syövereihin, sieltä koskaan palaamatta. Liekkö johtuu univajeesta vai mistä, mutta minulla on hankaluukisa muistaa, mitä tein, söin tai ajattelin edes tunti -saati viikko sitten. Minulla ei ole kalenteria ja olen huono pitämään päiväkirjaa vauvakirjasta puhumattakaan. Blogi innostaa minua jättämään edes jonkinlaiseen muistijäljen arkisen elämän menosta.
2. Pitääkseni perheen ja ystävät ajantasalla.
Nykyään olen entistä saamattomampi soittamaan ”mitä-sulle-kuuluu”-puheluita. Blogin avulla saan jaettua niin iloiset kuin rasittavatkin arjen hetket ystävien ja perheenjäsenten kanssa. (Yhden ”mitä-sulle-kuuluu”-puheluun käytetyssä ajassa!) Blogi tavoittaa hyvin myös ulkomailla ja muissa kaupungeissa asustavat tuttavat.
3. Ottaakseni enemmän ja parempia kuvia.
Se, että kuvat laittaa julkisesti näytille, kannustaa ottamaan mahdollisimman hyviä kuvia, myös arkisista tilanteista, jotka muuten jäisivät dokumetoimatta. Blogi on myös kiva tapa saada kuvat käyttöön, sen sijaan, että ne unohtuisivat kovalevyn ja muistikkujen uumeniin.
4. Kirjoittaminen keventää oloa.
Kun hankalan päivän kuulumiset saa purkaa tekstiksi (mitä ei tulisi tehtyä ilman blogia) läppärin näytölle, asiat tulee käsiteltyä mielessä uudelleen ja usein kuluneen päivän vastoinkäymiset ja kommellukset alkavat jopa hymyilyttämään.
5. Vertaistuki
Blogi liittää minut helpostilähestyttävään vertaistukiverkostoon. Lilyssä en joudu käymään ketutusten ja pulmien kanssa yksinpuhelua (toisin kuin yksityisessä päiväkirjamallissa), sillä vertaistukiverkosto on vain parin klikkauksen päässä.
Kiitos kymmenien muiden äitibloggareiden, tukea ja vinkkejä ei tarvitse lähteä hakemaan kerran viikossa järjestettävään Mamma-kerhoon. On kiva lukea myös muiden lapsiperheiden arjesta. On ihana huomata että joku muukin taistelee päiväunituulimyllyjä, rintaraivareita ja kakkavaippavuoria vastaan.
6. Tarvitsen aikaavievän harrastuksen
Kun aviomiehenä on tuntikausia pelien parissa viihtyvä Nörtti ja lapsi nukkuu parhaiten liikkumattomissa vaunuissa ulkona, tarvitsen jotain järkevää tekemistä pitkien kotona vietettyjen päivien ratoksi. Siispä kirjoitan siitä, mitä teen silloin, kun en kirjoita.
Olit sitten uusi lukija tai vanha tuttu, tevetuloa Rilliperheen vaaleanpunahuuruiseen maailmaan mukaan :) On ollut kiva huomata, kuinka seuraajien lista sivupalkissa on hitaasti mutta varmasti pidentynyt syksyn mittaan!
Muistathan tykätä meistä myös Facebookissa https://www.facebook.com/KahdetRillitHuurussa, niin saat salaman nopeaan tiedon uusista postauksista, vaikka et olisikaan Lilyn rekisteröitynyt käyttäjä.