Dominoefekti

Kaikki alkoi viattomasti pienellä juustoiltapalalla. Nörtti oli heräteostoksena ottanut ruokakoriin mukaan leipäjuustoa ja munajuustoa. Leipäjuusto on mielestäni parhaimmillaan kinuskikastikkeen kera -ja kappas vaan- jääkaapissa odotti muusta leivonnasta yli jäänyt purkillinen toffeeksi keitettyä kondensoitua maitoa.

Juustot hävisivät lautaselta nopeaan. Herkutellessa heräsi kuitenkin kysymys, mitä kaikelle ylijäävälle toffeelle tehdään. Vaikka se on erittäin herkullista, olisi liioittelua mättää koko purkillinen puolikkaan leipäjuuston kyytipoikana. Ja johonkin se on käytettävä, olisihan haaskausta heittää hyvät toffeet hukkaan (sehän on lähes puhdasta sokeria ja säilyy jääkaapissa vain muutamia viikkoja…)

Minä ehdotin simppelisti vaniljajäätelöäa suklaarouhetta, siitä tulisi jo täydellisyyttä hipova jäätelöannos. Nörtti oli kunnianhimoisempi, voisiko sitä käyttää leivontaan…? Hmm.

Meillähän on siellä kaapissa niitä vierasvaraksi (yeah right) varattuja dominokeksejä. Ja kermaakin on pikkupurkki hätävaraksi. Pakkasessa olis vielä pikkurasia viime kesän mustikoita… Kun ajatus on kerran harhautunut tähän jumalaiseen jälkkäriin, ei takaisin ole enää paluuta. Iltapalan päätteeksi Nörtti lähti viemään Tyttöä nukkumaan ja minä minä aloin koota kasaan mustoffeeta.

Huomenna ei taideta syödä aamukahvin kera vain kuivaa ruisleipää…