Hop Loppu.

Eilen pienen marakattimme aktiivista kiipeilyharrastusta katsellessaan Tytön kummi kysyi, joko olemme käyneet Hop Lopissa. Ei olla käyty, ei. En ollut tullut ajatelleeksi, että sinne voisi mennä jo noin pienen konttaajan ja kipuajan kanssa. Innostuin ajatuksesta heti, sillä viime aikoina Tyttö on alkanut könytä ja kiivetä kaikkiin mahdollisiin ja mahdottomiin paikkoihin. Portaat on parhaita, kiikku ja keinutuoli mielusia ja kilpaa konttaaminen aiheuttaa riemunkiljahduksia ja naurunräksätystä.

Hop Lopin tunneleihin, liukumäkiin ja portaisiin siis mars! Lounaan jälkeen päätimme lähteä juhlimaan Tytön synttäreitä hieman etukäteen Tytölle varmastikin mieleisellä tavalla  (alle1- vuotias kun hupia pääsee vielä kokokeilemaan pääsee ilmaiseksi kjeh kjeh…).

Matkalla olen innoissani kuin ala-asteikäinen ennen lintsille menoa. Liukumäkiä! Pomppulinna! Pehmeitä patjoja ja kiipeilyä! Ja sitä lapsen riemua (toivottavasti). Iloisia, värikkäitä kuvia! Sanoinko jo: liukumäkiä!

Parkkipaikalla jännitys on jo huipussaan. Olen tainnut olla näin vilpittömän innoissani käydessämmä Doctor Who Experiencessä lähes 2 vuotta sitten.

***

 

 

 

***

 

 

 

***

Ja sitten meitä odottaa hupimaailman ovella oikea antikliimaksi:

Hop Loppiin mennään siis vasta 1- vuotiaan kanssa.

 Onneksi Tytöllä on vielä toistaiseksi parempi pettymyksen sietokyky kuin äidillään, niin Nörtin ei tarvinnut kotimatkalla rauhoitella kahta kiukkuista naista.