Joulukelkan kääntäjä
Muutava viikko sitten tuttavat utelivat joulunvietostamme.
”Tuleekos teille kuusi?”
”Ei tule, hirveä neulassiivous olisi vaan edessä, eikä Tyttökään taida vielä kuusen päälle ymmärtää…”
”Entäs joulupukki?”
”Ehkä ens vuonna sit…”
”Mitäs jouluruokia meinasit tehdä?”
”En varmaan pottuja ja auraa kummempaa. Miehenkin jouluruokatoiveet rajoittuivat suklaakonvehteihin. Ei varmaan jaksa pitkän työviikon päälle mitään väkertääkään.”
Vähänpä tiesin mitä tuleman piti. Keskiviikkona jouluruuhkaa töissä lasittunein silmin tuijjottaessani sisäinen tonttuni heräsi talviunestaan. Ehkä jotain pientä joulukoristetta sittenkin… Ja pieni kinkku. Torstaina olin jo Carlsonin jouluosastolla hamstraamassa hopeanauhaa, mansetteja ja helmiäispalloja, mukaan lähti jopa joulutähti (kuuseen) ja kaunis laatikko upouusien koristeiden säilytykseen. Samalta reissulta löytyi myös joulukalenteri Tytölle ensi vuodeksi, piparkakkutalo täynnä pieniä kultaisia rasioita joulunodotusyllätysten jemmaamiseksi. Täydellistä. Mainitsinko jo, että myöhäisherännäisen joulutontun etu on ostaa tilpehöörit puoleenhintaan?
Perjantaina käytiin kuusikaupoilla. Nörtti vaikutti hieman yllättyneeltä perjantaina tullessaan hakemaan minua töistä, kun aikasemmin jo.ululaiskurina tunnettu Rouva ilmoitti ohjastamaan peltiratsumme lähimmän kuusimyyjän luo.
Sunnuntiana koristelimme kuusen.Tai siis minä koristelin, kun Tyttö rapsutteli glitteriä irti palloista ja kieritti hopeanauhaa kaulakoruksi. Ruokakaupassakin taisin hieman innostua, äkkiseltään luulisi ikeakassillisen ruokaa riittävän kolmeksi päiväksi kahdelle aikuiselle ja taaperolle? Juuri ja juuri.
Nyt kinkku tuoksuu uunissa, kuusi kimmeltää olohuoneessa ja joulurauha on laskeutunut tähänkin talouteen.
Onnellista ja herkullista joulunaikaa kaikille lukijoille!
Ps. Läppäri on huollossa joten kunnolliset kuvat joutuvat odottamaan muistikortilla joulun yli.. Taitaatämä pädi näin poikkeustilanteessa toimia bloggausvälineenä kuitenkin ihan hyvin!