Kevyt olo
Juuri nyt koko muu perhe nukkuu päiväunia. Tyttö sängyssään, Poika vaunnuissaan ja hubi sohvalla. Minä en malta nukahtaa, tuntuu kuin lepäisin muutaman sentin ilmassa. Niin ihanaa on olla kotona, on helppoa hengittää.
***
Kun talossa on vastasyntynyt, koko kodin tunnelma jotenkin rauhoittuu. Vaikka taapero touhuaa tuttuun tapaansa, minä kimpoilen edelleen pikkuasioista ja nörtin pelikohina kuuluu taustalla, on tunnelma silti jotenkin ihanan pysähtynyt. Yhtä-äkkiä on aikaa istua puolitoista tuntia sohvalla ruokkimassa vauvaa ja silti asiat hoituvat, tavarat löytävät paikkansa ja ruoka katetaan pöytään.
Olo on myös konkreettisesti keventynyt. Viime yönä turvotus helpotti käsissä ja jaloissa. Nukuin ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin selälläni kylkiasennon sijaan ja sain silti hyvin henkeä. Ylösnouseminen ja asennon vaihtaminen ei satu enää ja koko keho tuntuu uudesti syntyneeltä ja energiseltä, kun neljän kilon keilapallo on muuttanut nukkumaan mahan sijasta pinnasänkyyn.
Kahvi maistuu taas taivaalliselta. Kuten myös moni muu herkku, jotka joko kuvottivat tai närästivät kuukausien ajan. Tervetuloa takaisin suklaa, pulla ja jäätelö. Imettäessähän tarvitsee hieman lisäenergiaa?
Vaikka yössä on nyt enemmän herätyksiä kuin viikko sitten ja uni kevyempää, ei tämä väsymyskään ole samanlaista kaiken energian nielevää uupumusta kuin marraskuun pimeinä viikkoina. Väsyttää (paljon), mutta raukealla ja onnellisella tavalla. On lupa selvitä vain välttämättömistä toimista ja jättää kaikki ylimääräinen pois. Löyhällä aasinsillalla tätä koomatilaa voisi verrata synnytyskipuun, sattuhan se (enemmän kuin mikään muu tähän mennessä), mutta samalla tietää, että kipu ei ole tuhoavaa tai vahingollista, vaan kuuluu asiaan. Kahden tunnin tirsoilla aamuyöllä on lähes sama virkistävä vaikutus kuin epiduraalipiikillä selkärankaan.
Perheessä siis kaikki hyvin. Seuraavat viisi viikkoa vaan köllötellään kotona, me neljä. Minä, hubi ja lapset. (Mikä ihana monikko)
***
Nyt vaunuista alkaa kuulua tuhinaa. Perheen nuorin taitaa tänään olla ensimmäinen, joka välipalalle. Pitänee laittaa päiväkahvit tippumaan.