Kotiäiti- ilmiöitä

Kotona vauvan kanssa hengailun myötä olen huomannut itsestäni uusia, jännittäviä puolia. En tiedä on näihin omituisiin ilmiöihin syynä liiallinen vapaa-aika, pätkittäiset yöunet tai ne kuuluisat hormonit, mutta aikaisemmin en ole juuri tällaisista asioista innostunut.

1. Olen alkanut askarrella.

Ensin kutsukortteja nimiäisiin. Sitten kummitodistukset. Seuraavaksi menu- kortit, laulunsanat, ohjelma… Viimeisimmäksi askartelin ystävälle synttärikortin, vaikka lämmin ruoka odotti minua mikrossa ja tyttö nukkui. Siis askartelin mieluummin kuin söin. Mitä ihmettä?

Intoa riittää, kuviosaksien käytössä vielä oppimista.

Minulla on nykyisin myös askartelupakki. Tiedän tämän syksyn kokemuksella, mitä on kuultopaperi, kaksipuoleinen teippi ja kuviosakset. Olen käyttänyt niitä pieniä neliön muotoisia liimaustyynyjä. Säilytän edellä manittuja siellä pakissa. Sieltä löytyy myös hyvä valiokoima eri värisiä ja kokoisia kartonkeja.

2. Onko minusta tulossa joulu-ihminen?

Ei minulla aiemminkaan ole ollut mitään joulua vastaan, mutta kaksi päivää hössötystä ja joulutunnelmaa on ollut riittävä annos koko vuodelle. Joulussa oleellisinta on ollut äidin tekemä sacher- kakku, ei porokuvioiset glögilasit tai pahvista leikellyt tontut ikkunoissa.

Viime viikolla kuitenkin päädyin kiertelemään ihan useamman minuutin Ikean jouluhärpäke- osastolle. Hypistelin sydän kynttilöitä ja ihastelin lahjapaketteja ja jouluisia astioita. Ok, vaihdan verhot vähintään 4 kertaa vuodessa, mutta jouluisia astioita? Ehdin jo pettyä kun en löytänyt mieleisiäni joulu-aiheisia keittiöpyyhkeitä, mutta poistotavaraosasto pelasti iltani. ”Oh! Ihanat piparikuviot näissä!” hihkaisin kun ystäväni onki kaksi pyyhettä epämääräisestä kasasta kankaita.

Ikean piparit.

Mukaan lähti myös kaksi pientä hiutalekuvioista tarjotinta. ”Nää on tosi käteviä kun pitää viedä leivät ja kahvikuppi sohvalle.”, kuulin sanovani ystävälleni. ”Niistä isoista saman sarjan mukeista maistuis kaakao ja glögi varmaan tosi hyvälle.” Itselleni puolustelen näitä villityksiä sillä, että ne on talvisia, ei jouluisia.

Tämäkin kuva olisi niin paljon harmonisempi, jos siinä olisi hiutalekuvioinen kuppi.

Viime viikolla haaveilin paistavani pikku kinkun, ihan vaan maistiaisiksi.

3. Valmistan pataruokia

Kun on paljon aikaa olla kotona, mutta vähän aikaa ja jaksamista puuhastella ruoan parissa, mikäs olisi sen fiksumpi ruoka, kun pitkän haudutettu pata? Viime viikkonina häälahjaksi saatu Sarpanevan pata on ollut kovassa käytössä.

Maailma paras (ja kätevin) pata.

Suit sait sukkelaan lihat pataan, nestettä ja kasviksia sekaan ja uuniin 180 asteeseen pariksi-kolmeksi tunniksi. Possua, nautaa tai kanaa ja nesteeksi vaihtelevasti ruokakermaa, punaviiniä, ananasmehua tai smetanaa (parhaassa tapauksessa parin edellisen sekoitusta). Mmmm… herkullista ja helppoa. Nörttikin kiittää kun liha on niin pehmeää, työpaikan evästelysopessa ei tarvitse liata veistä.

4. Silitettävän pyykin määrä on 200- kertaistunut.

Ennen vauvan tuloa silitin satunnaisesti mieheni harvoin käyttämän kauluspaidan sekä aiemmin mainitsemani sesongeittain vaihtuvat verhot. Nyt silitän vuoren verran harsoja, tyynyliinoja, keittiöpyyhkeitä ja vauvan lakanoita kerran viikossa.

Aluksi silitin vain ne harsot. ”Ne saa sit niin kivasti viikattua ja onhan se suorana kivemman näköinen vaunun suojuksenakin.” Luulin että se harsojen silityskin loppuu alkuinnostuksen jälkeen, mutta ei- kehitys onkin ollut vallan päinvastaista.

Silitetyt harsot kauniissa pinossa.

Pikkuhiljaa silitysrepertuaatiin on hiipinyt lisää artikkeleita. Keittiöpyyhkeet: ”No niitä on niin vähän, tässä samalla menee”, tyynyliinat: ”Kokeilen yhden silittää… oi kun niistä tulee pehmeitä ja hyväntuoksuisia! Tämän takia äitikin varmaan näitä silitti!”. Ja vauvan lakanat ja pussilakanat nyt vaan näyttää niin paljon kauniimmalta kun ne sileitä. Eikä niitä edes tavitse vaihtaa kovin usein.

Ihmeellisintä tässä on, että teen sen mielelläni ja se on minusta jopa mukavaa.

5. Lataan kahvinkeittimen iltaisin valmiiksi aamua varten.

Aikaisemmin olin vakaasti sitä mieltä, että paras kahvi valmistuu raikkaasta tuoreesta vedestä ja vastajauhetuista pavuista. Jos nyt ei aina vastajauhetuista, mutta itse jauhetuista ja visusti ilmatiivissä purnukassa säilytetyistä pavuista.

Massiivinen valurautainen perintömylly auttaa täydellisen kahvin valmistuksessa.

Nyt olen joutunut vähän joustamaan ja nykyään parasta kahvia on sellainen, jonka saa aamuisin mahdollisimman vähin toimenpitein kuppiin. Olen jopa harkinnut termosmukin käyttöönottoa kotioloissa. ”Niin kahvi pysyisi kuumana pidempään.” Näin ollen kaataisin yön seisoneesta vedestä keitetyn kahvin termosmukiin seisomaan ja odottamaan sitä hetkeä kun saan juoda sen kaikessa rauhassa. Not. Termosmuki saa vielä odottaa.

Vielä on määrittelemätön aika kotoilua edessä… Jos tämä on alle 2 kuukauden äityilyn tulos, niin mitä on odotettaissa, jos hengailen kotona vuoden?!

Transforming in to a domestic goddess/mom/waif has begun!