Kotiruokahaaste
Jokin aika sitten minua kalvoi pienipieni ja paljon Lilyn palsoitellakin puhuttu syyllisyys. Minun mieltäni vaivasi erityisesti purkkiruokasyyllisyys.
Useampi ateria kuin kehtaan myöntää, alkoi Hipp(i)- ruokapurkin naksahduksella. Lasinkeräyskassi täyttyi huimaa vauhtia purnukoista ja yhtenään sain käydä tyhjentämässä marketin lastenruokahyllyjä. Syyllisyys ei tullut ympäristön paineista tai pahoista katseista, vaan ajatuksesta, että haluaisin tarjota jotain parempaa, herkullisempaa ruokaa. Lastenkin purkkiruoat (jopa ne luomut) kun haisee ja maistuu niin valmisruoalta. (Älkää ymmärtäkö väärin, ne ovat erittäin käteviä ja hyviä matkoilla, kyläilessä ja äitipään koomapäivinä, tämän ei ole tarkoitus olla mikään purkkiruoan lyttyymispostaus.)
Ongelma oli lähinnä minun korvieni välissä. Pääni oli tyhjä ideoista. Vuoden täytettyään Tyttö on pääsääntöisesti alkunut syödä kanssamme samaa ruokaa, joten nyt viimeistään olisi hyvä hetki korjata koko perheen ruokavaliota parempaan suuntaan. Mitä hieman alle yksivuotiaalle voisi syöttää..? Klonk… klonk… klonk. Pienet harmaat solut eivät toimineet. Uskokaa tai älkää, makaronilaatikon, kanankoipien ja kanapastan rinnalle kaipasi toisinaan hieman vaihtelua. Tekisi mieli jotain uutta ja raikasta. Terveellistäkin saisi olla. Samalla myös helppoa ja nopeaa, kiitos. Herkullista ja ravitsevaa. Päässä on paljon hienoja sanoja, mutta ei niiin mitään ideoita. Lämpimät voileivät eivät taida olla kovin täysipainoinen lounas yksivuotiaalle? Ei minustakaan.
Sitten vielä ne kasvikset. Niitä pitäisi syödä enemmän, paljon enemmän. Joka toinen päivä edessä oli taas sama ongelma: mitä tänään ja huomenna syötäisiin? Kokkaisin kyllä mitä vaan, kun joku vain antaisi ruokalistan eteeni. Kärsin akuutista ideoiden ja inspiraation puutteesta.
Sitten koitti Tytön 1 -vuotisneuvola, joka yllättäen tarjosikin helpotusta ruokapulmiini.
Selailin eräs päivä sieltä neuvolasta saatua (piltin sponsoroimaa) ruokahetki -reseptivihkoa ja löysin useita herkullisen kuuloisia ihan tavallisia ruokaohjeita. Myös sellaisia, joita en ruokaidea-tyhjiössäni ollut tullut ajatelleeksikaan. Sitten keksin, tässähän minulla on valmis menu kasvis-, kala ja liharuokia, erityisesti suunniteltu taaperoperheille. En edes muista milloin olisin tehnyt ruokaa (en leiponut) ohjetta lukien. Miten helppoa onkaan kun koko ajan ei tarvitse säveltää ja keksiä itse! Miksi en alkaisi tekemään ruokia suoraan tästä kirjasesta? Viikon kauppalistakin on helppo tehdä, kun siihen vain lisää kahden seuraavan ruokalajin ainekset suoraan resepteistä. Helppoa ja herkullista!
Siispä haastoin itse itseni. Kokkaan koko vihkosen järjestelmällisesti läpi seuraavien viikkojen aikana. Kuorin kasviksia, paistan kalaa ja haudutan lihaa! Teen ruualle salaattia ja jälkkäriksi kiisseliä. Etsin uusia suosikkeja vakkariruokalistalle.
Enkä tyydy vain kokkaamaan, vaan myös bloggaan koko kirjakokeilun läpi. Kerron mikä maistui vanhemmille ja vielä varsin ennakkoluulottomalle taaperolle. Raportoin mikä onnistui ja mikä meni pieleen, kuinka kauan ruoan valmistukseen menee ja miten suurta keittiöninja skilliä ruoka vaatii. Ihan kokonaan en alistu valmiin reseptiikan armoille, jätän itselleni mielivaltaisen vapauden tehdä ohjeisiin mieleisiäni muutoksia ja parannuksia. Jos tästä sarjasta on apua yhdellekin kotikeittiön mastercheffille, niin tavoite on saavutettu!
Emme voi olla ainut taaperoperhe, joka painii sen iänikuisen Mitä tänään syötäisiin -kysymyksen kanssa.
Haastankin teidät lukijat ja kanssabloggaajat mukaan. Mitä teillä syödään? Mikä on kotiruokasuosikkisi? Mikä ruoka on kiirepäivänpelastus, josta tulee hyvä olo sekä keholle ettämielelle?
Kokkaa, bloggaa, vinkkaa ja linkkaa tämän kirjoituksen kommenttikenttään oma bravuurisi ja auta samalla äitejä ja isiä tekemään ja syömään parempaa ruokaa!
Ruoanlaitto on täällä jo alkunut, ensimmäisen ohjeen saatte huomenna!
