Melko uneton yö

Pitikin eilen kyläilleelle mummille kehaista, että ”tyttö nukkui viime yönä jo 5 tuntia putkeen, nämä yöthän alkavat helpottua”. Kyllä ei ole helpottuneet. Tiedättekö tunteen, että olette ehkä nukkuneet yöllä, mutta ette ole ihan varma minkä verran. Vai oliko se pätkä mikä tuntui unelta, vain 5 minuutin tauko syöttöjen välillä kun nörtti kävi vaihtamassa tytölle kuivat vaipat?

Viime yöstä jäi käsitys, että silloin kun tyttö ei ruokaillut, hän joko kitisi ja pyysi ruokaa tai sitten röhki (kyllä vain, röhki) ja ärisi unissaan mahtavien ilmalaivojen turistessa siitä päästä mistä ei kuulu kitinää. En osannut kuvitella, että noin pieni ihminen osaa pitää nukkuessaan noin mahtavaa meteliä.

8 aikaan luovutin nukkumisen suhteen, jätin Nörtin unille, laitoin Moccamasterin töihin ja istahdin ihettelemään aamun uutisantia virkeiden mantelisilmien katsellessa käsivarreltani. Kuinkas sitten kävikään? Tyttö torkkuu tyytyväisenä (ja hiljaisena!) sohvalla ja minä olen Herra Löfberg Lilan ansioista virkeä ja valmis uuteen aurinkoiseen syyspäivään.

Aamulla nukuttaa makeasti. Äitiä saattaa nukuttaa sitten iltapäivällä.