Mitä hienoin matkavauva
Matkasänky, matkalaukku, matkasyöttötuoli, matkaeväs, matka-aikataulu, matkasuunnitelma, matkarattaat, matkafööni, matkakokoiset shampoot, hammastahnat ja rasvapurtelot…
Mitään näistä et oikeasti tarvitse, jos sinulla sattuu olemaan mukana mitä hienoin, sopeutuvainen ja leppoisa matkavauva. Sellainen, joka automatkoilla joko nukkuu tai rapisuttelee lelujaan ja taukopaikoilla syö hyvällä halulla purkkiruokaa ABC:n syöttötuolissa. Kyläpaikoissa matkavauva hurmaa isännät ja muut vieraat hymyllään ja hyväntuulisuudellaan. Matka-aktiviteettien aikana matkavauva nukahtaa, kun häntä nukuttaa (sattumoisin juuri ihanteelisimpina päiväuniaikoina), huolimatta kolisevasta junasta tai ruokaravintolan hälystä. Myös öisin Matkavauva nukkuu omassa matkakuplassaan parempia yöunia kuin kotona omassa sängyssään.
Kuullostaako liian hyvältä ollakseen totta? Juu, niin minustakin.
Pakollinen pysähdys vihreänkortin asemalla voi olla myös hauskaa.
Rilliperhe piipahti Nörtin talviloman kuluksi pienellä lomamatkalla Etelä-Suomessa, Tytön Ukin ja hänen vaimonsa uudessa kodissa Keravalla.
Ajatus puolivuotiaan kanssa reissaamisesta tuntui etukäteen aika työläältä. Muutaman huolen mainitakseni etukäteen arvelluttivat mm. automatkojen viihtyisyys, hapuilevan päiväunirytmin säilyttäminen, ravintolaruokailut, ihmisten ja paikkojen vierastus, vieraassa paikassa nukkuminen ja jumalattoman tavaravuoren roudaaminen kotoa autoon, autosta majapaikkaan ja takaisin – ja se, muistaako hatara pääni ottaa mukaan kaiken tarpeellisen.
Well, everything went better than expected. Tyttö nukkui ja viihtyi autossa, uni tuli Tytölle varsin vaivattomasti juuri oikeisiin aikoihin päivästä, lomamenoista huolimatta (- vai juuri niiden ansiosta?), ravintoloissa saimme syödä rauhassa (tästä lisää myöhemmin), vierastus oli lähes olematonta ja Nörtti hoiti roudauksen, kun minä puolestani huolehdin pakkaamisesta.
Pieni maisemanvaihdos virkisti sekä lasta, että vanhempia. Oli ihanaa sunnuntaishoppailla siskon kanssa, syödä ulkona, ottaa päiväunet, istua valmiiseen kotiruokapöytään ja ottaa huilia astianpesu- ja pyykkikoneen täytöstä ja tyhjennyksestä. Tyttö sai nauttia uusista virikkeistä ja innostuneista leikittäjistä, pistin merkille, että pienestä Tytöstämme on kasvamassa mitä sulavin seuraneiti, kylässä ei ehdi edes kiukuttelemaan. Nörtistä puolestaan mukavinta oli, kun oman hienon vauvelin ja sai esitellä uusille tuttavuuksille (joita muuten ei edes vierastettu isin turvallisesta sylistä tutkailtuna).
Ei tainnut isäntäperhekään onneksi rasittua liiaksi Rilliperheen tuomasta kolmen päivän tohinasta, sillä saimme kutsun tulla uudestaankin, vaikka vierailun aikana lattia täyttyi lelumiinoista, tiskivuori triplaantui ja melutaso nousi desibelin tahi pari.
Hyvästä kokemuksesta rohkaistuneina: lähdetään toistekin!