Mummin luona
Kerran vuodessa koittaa loppiaisviikonloppu, jolloin Nörtti viettää ympäripyöreitä tunteja paikallisessa lautapelitapahtumassa. Lähdimme Tytön kanssa kotitylsyyttä pakoon Mummilaan. (Varoitus: postaus sisältää vain sumuisen rakeisia hipsamatic-kuvia, sillä järkkäri unohtui kotiin ja noh, onhan Mummin luona muutenkin vähän retroa ;).)
Mummollassa mieli (ja äiti) lepäsivät. Sain nauttia valmiista ruuista, kiirettömästä saunomisesta ja pitkistä aamu-unista, kun aamuvirkku Mummi leikitti Tyttöstä hänen herättyään yöunilta. Ihanaa nukkua hiljaisessa huoneessa, levollisin mielin tietäen, että Tyttö on hyvässä hoidossa. Parikin tuntia täysin vauvantuhinatonta unta auttaa jaksamaan taas parin tunnin pätkissä nukuttuja öitä.
Mummin lelukorista löytyi retroaarre, jonka saimme mukaan kotiin.
Mummilassa riitti Tytölle jännittävää katseltavaa ja seurattavaa. Jopa katto oli mielenkiintoinen, onhan se ihan erivärinen kuin kotona. Erityisen mielenkiintoiseksi kohteeksi Tytölle paljastui Mummin kirjahylly, jolle Tyttö jaksoi huhuilla ja jutella niin kauan, kuin kantaja jaksoi häntä hyllyn edessä kannatella.
Varsinkin nyt, kun Tyttö alkaa olla enemmän vuorovaikutuksessa ympäristönsä ja ihmisten kanssa, on ihanaa seurata välillä sivusta, kuinka Tyttö saa iloa uusista lauluista ja leikeistä.
Saimme peräkkäisinä iltoina nauttia myös parista pidemmästä pätkästä vauvan naurunkikatusta. Tyttö on kyllä kikattanut aikaisemminkin, mutta ei kahtena iltana peräkkäin ja niin pitkään.
Mummi ja Tyttö.
On hassua huomata, kuinka luontevasti oman äitini kodista on tullut Mummila, niin puheissa kuin ajatuksissakin. En tiedä onko muutos tapahtunut vain omassa päässäni, vai onko paikassa oikeasti tapahtunut muutoksia. Äidin koti tuntuu jotenkin entistäkin lämpimämmältä, kiirettömältä ja herkullisesti ruoan tuoksuiselta. Ehkä tunnelman levollisuutta minulle lisää myös se, että Mummin luona saa nyt oikeasti lepoa.
Myös oman äidin muuntumista Äidistä Mummiksi on tänä syksynä ollut mukava seurata. Oma äiti vaikuttaa yhtä-äkkiä sisäisesti vuosikymmenen verran viisammalta, mutta ulkoisesti kymmenen vuotta nuortuneelta. Virkeät ja lapsenlapsistaan innostuneet isovanhemmat ovat rikkaus niin lapselle kuin vanhemmillekin. Tytöllä (ja meillä vanhemmilla) on onnekas tilanne, sillä hänellä on meidän molempien (innostuneet) vanhemmat ja kaksi settiä isovanhempia mukana seuraamassa ja tukemassa hänen kasvuaan.
Boogiebaby kokovalkoisissa ja nappi auki.
Kuten aikoinaan omassa mummollassani, ei Tytönkään Mummin luona tarvitse olla nälkäisenä. Viikonlopun aika pääsin herkuttelemaan mm. kermaisella savulohipastalla, uunituoreilla riisipiirakoilla ja Nutella- muffinseilla. Puhumattakaan siitä, miten hyvältä maistui Tytön nukahdettua pieni punaviinilasillinen Solsidan- maratonia katsellessa.
Vaikka Tyttö ei vielä päässyt Mummin herkkujen ääreen, kuin välillisesti minun kauttani, niin kummasti vaan maha oli pullistunut niin, että mukana olleet housut eivät enää mahtuuneetkaan kiinni.
Rankka viikonloppu. Isä ja Tytär nukahtivat pikku torkuille jo ennen seitsämää.
Kaikenkaikkiaan takana on oikein rentouttava ja ihana viikonloppu, vaikka Nörttiä ei juuri kuvioissa näkynyt.
P.S.
Kaiken muun hyvän lisäksi sain vihdoin selvitettyä minua vaivanneen musiikkiarvoituksen. Olen hyräillyt Tytölle lähes alusta asti erästä tuttua, vanhaa tuutulaulua, joka soi myös meiltä löytyvässä soittorasiassa. En eläiksenikään muistanut mikä sävelmän nimi on, saati tiennyt sanoja. Parin illan ajan olin kuumeisesti etsinyt laulua Googlesta, YouTubesta ja Spotifysta ilman tulosta.
Hyräilin sävelmän Mummille, joka ei tosin heti osannut sanoa kappaleen nimeä, mutta sanoi biisin löytyvän varmasti vanhoilta tallessa olevilta C-kaseteilta. Ja sieltähän se tosiaan löytyi, mysteerikappale on nimeltään Levon hetki nyt lyö. Tästä lähtien Tyttö saa siis unilauluunsa oikeat sanat, aikaisempien pa-da-dammien tilalle.
Hyvää yötä ja hyvää alkavaa viikkoa!