Mutta mitä tapahtui imetykselle?
Lupaan, että tämä on ensimmäinen ja viimeinen juttu tästä aiheesta. Mutta ollakseni uskottava perhebloggaaja, niin kai imetys on mainittava edes kerran..?
Pojan kolmekuukautis-neuvolassa terveydenhoitaja kysyi, kuinkas se imetys sujuu? Lasta odottaessani en olisi uskonut vastaavani, että ei oikein suju, en enää kahteen viikkoon ole imettänyt. Mites tässä näin kävi? Tytön kanssa ei aikoinaan ollut mitään ongelmia muutamia rintaraivarikausia lukuunottamatta. Viimeiset maitoateriat taisivat olla 8 kk tienoilla, kun muukin ruoka kelpasi niin hyvin, että imetys alkoi tuntua ruoan sijaan viihteeltä.
Mutta Poika on ollut hieman erilainen tapaus. Jo sairaalasta lähtien Poika on rauhoittunut nukkumaan vasta saatuaan lisämaitoa pullosta. Osastolla vähän hävetti käydä jatkuvasti ronkumassa lisää maitoa, kun hoitajien antamat pienet annokset valuivat pojan suuhun kuin pohjattomaan kaivoon. Oli helpotus päästä kotiin, kun sain antaa lapselle kerralla ruokaa, niin paljon kuin tämä jaksoi syödä.
Itse imetys kyllä onnistui, mutta tuotanto ei alun alkaenkaan riittänyt valtavaan kysyntään. Minun maitoni ei pitänyt nälkää loitolla reilua tuntia pidempään, eivätkä maitotykit ehtineet ihan latautua seuraavaan syöttökertaan mennessä. Niimpä Pojan vatsa täytettiin noin joka toisella syötöllä korvikkeella. Pikkuhiljaa rinta kelpasi Pojalle yhä nihkeämmin. Välillä syöminen onnistui pienen itkun jälkeen, välillä luovutin ja annoin ruuan pullosta.
Yösyötöistä yritin pitää kiinni viimeiseen asti, koska olisi ollut niin helppoa ollut ottaa poika viereen ja itsekin torkahtaa. Lisäksi toivoin yösyöttejen lisävään tuotannon volyymia, jotta maitoa riittäisi päivälläkin paremmin. Ruokailuväli oli tuolloin 1,5-2 tuntia myös öisin ja aloin olla aika väsynyt. Eräänä yönä Nörtin isyysloman loppupuolella minä otin peiton ja tyynyt sohvalle ja Nörtti varustaui yöhön pulloilla ja korvikkeilla. Ja kas, Poika nukkui elämänsä ensimmäisen yli kolmen tunnin pätkän. Nörtin loman loppu lähestyi ja minun piti tehdä valinta: yösyöttö rinnalla ja 1,5h pätkissä nukutut yöt tai yösyöttö pullolla ja 3h pätkissä nukutut yöt. Valinta ei siinä koomatilassa ollut kovin vaikea.
Nörtin lähdettyä töihin yhä useampi päiväsyöttökin vaihtui pulloon, usein ihan käytännön syistä. Minulla ei yksinkertaisesti ollut aikaa tai mahdollisuuttaa maata imettämässä tunnin välein. Kaksivuotiaan kanssa oli pakko lähteä välillä ulos, ettemme kaikki kolme sekoaisi neljän seinän sisälle. Eikä aina rinnalle otettu punaisena nälkäänsä huutava lapsi, joka ei suostunut kuitenkaan syömään erityisesti rohkaissut jatkamaan imetysyrityksiä. Kahden kuukauden kohdalla olimme tilanteessa, jossa kaikki ruoka annettiin pullosta ja osa maidosta oli omaa pumpattua maitoa. Parin viikon aikana maidontulo kuitenkin loppui niin, ettei pumpustakaan enää ollut apua.
Ei mennyt ihan niin kuin suunnittelin, mutta olen yrittänyt nähdä asiat hyvät puolet.
+ Meillä on tyytyväinen +1 käyrällä kasvava ja kohtalaisen hyvinnukkuva poika, joka saa joka kerta syödä vatsansa täyteen. Pojalla on imetyshormonipöllystä päänsä selvittänyt äiti, joka hieman virkeämpi ja useammin hyvällä tuulella.
+ Voin hyvillä mielin olla useamman tunnin Pojasta erossa, kun tiedän ettei ruokinta ole vain minun vastuullani. Uskokaa tai älkää, täysin lapsivapaa ilta kerran viikossa tekee ihmeitä mielialalle.
+ Minulla on enenmmän aikaa ja jaksamista touhuta myös Tytön kanssa kun en enää ole kokopäiväinen ja -öinen tutinkorvike Pojalle.
+ Liikkuminen kahden lapsen kanssa on huomattavasti joustavampaa, kun nälän yllättäessä ei tarvitse etsiä imetysnurkkausta.
+1
Ensin harmittelin sitä, että mukana kulkevat raskauskilot sulavat hitaammin kun imetys loppuu. Toisin kävi. Kun selvisin prolaktiinin yliotteesta hävisi myös se ihan järjetön sokerin ja hiilihydraattien himo ja nyt on ollut paljon helpompaa syödä kohtuullisia ruoka-annoksia ja jättää muutama suklaalevy väliin.
ps.
Sitä maitoa menee muuten aivan tolkuton määrä viikossa. Pieni blogiyhteistyö Valion kanssa ei olis pahitteeksi ;)