Nopanheittäjän Tytär

Joskus tuntuu, että Tytöllä on enemmän tilannetajua kuin arvaammekaan ja isänsä trolligeenejä enemmän kuin toivoisin. Kuten esimerkiksi tänä iltana.

Istuimme yhdessä iltapuurolla. Tyttö naposteli vadelmia ja me Nörtin kanssa puuron lappomisen lomassa pelasimme simppeliä noppapeliä (kyllä, meillä pelataan usein myös ruokaöydässä). Välillä, kun nopat heitettiin pöytään, Tyttö osoitteli noppia ja hihkui innostuneena tai nyrpisteli nenäänsä; nyt ei tullut hyvät lukemat. Puuro hävisi huippuvauhtia Tytön seuratessa peliä.

Ennen erästä heittoaan Nörtti vei noppia täynnä olevan kouransa Tytön kasvojen eteen ja pyysi: puhalla. Tyttö katsoi noppia, nosti kulmaansa ja hönkäisi mahtavan röyhtäyksen isänsä kättä kohti. Repesimme hillittömään hihitykseen, Tyttö läiskytti kädellään pöydällä olevaa vesilammikkoa ja hihkui itsekin riemusta.

Priceless.

Priceless.Tällaisten hetkien voimallataas jaksan monta varhaisen aamun uneliasta puurohetkeä eteenpäin.

Oikein mukavaa lauantai-iltaa itse kullekin. Meillä se jatkuu sohvalla Piin Elämän pyörteissä.