Tänään oli ensimäinen päivä, kun Tyttö jätti päiväunet väliin. 

Aamupäivällä jopa reippaasti ulkoiltiin, uni ei tullut siitä huolimatta.

Asiaan saattoi vaikuttaa minulta lipsahtanut lausahdus, että unien jälkeen lähdetään mummin luo. Kuka siinä nyt malttaisi nukkua?

Tyttö kailotti ja lauleskeli tunnin ajan pimeässä huoneessa, kun menin nostamaan verhon ja sammuttamaan unilaulut. Olisi Tyttö ehkä aikansa touhuttuaan nukahtanut, mutta lähtö olisi jäänyt aika myöhäiseksi ja unet jokatapauksessa lyhyiksi. Kuin yhteisestä sopimuksesta, myös pojan unet olivat ennätyslyhyet. Sisarukset olivat neämmä päättäneet maksimoida mummila-ajan.

Iltapäivä ja ilta sujui yllättävän hyvin vaikka minua etukäteen hieman hirvittikin. Tyttö kun on tälläkin viikolla nukkunut vähintään kahden tunnin unet joka päivä, ja näyttänyt ne todella edelleen tarvinneen. Iltakahvipöydässä Tytön silmät alkoivat lupsahdella kiinni ja kotiin lähtiessä näytti siltä, kuin Nörtti olisi pukenut hervottomana kikattavaa keitettyä spagettipötkylää.

Etunsa näkyy olevan myös tässä päiväunettomuudessa: puoli kahdeksalta Tyttö oli jo aivan koisuun omana peittonsa alla. Nörtin kertoman mukaan unisatukin jäi kesken kun Tyttö jo kömpi pois sylistä kohti makuuasentoa. 

Kiitos vaan mummi mukavista juhlista, siellä ei tunnu ikinä tulevan lapsille pitkä aika, edes ilman päiväunia.