Tästä uutisesta minulle selvisi, miksi lapset rakastavat kuulla saman sadun yhä uudelleen ja uudelleen. He nauttivat ennakoitavuudesta ja siitä että tietävät loppuratkaisun. Uusi satu uusine juonenkäänteineen on siksi aina hieman stressaava ja jännittävä. Sama pätee myös jokapäiväisiin rutiineihin, lapsi tuntee olonsa turvalliseksi, kun hän tietää mitä seuraavaksi tapahtuu.
Päivittäiset rutiinit ja saman toistuva aikataulu tuo mielenrauhaa ja turvaa myös minulle. Jos klo 11 alkaa väsyttää ja pinna alkaa kiristyä, auttaa ajatella, että reilun tunnin päästä molemmat lapset ovat (yleensä) unessa ja minä istun sohvannurkassa päiväkahvilla. Kun iltapäivän minuutit matelevat päiväunien jälkeen, tiedän että kun kello lyö 16.15, ulko-ovi rapsahtaa, Nörtti tulee kotiin ja pääsen laittamaan päivällistä.
Mutta täytyy myöntää, että nauttisin kotiarjesta ehkä himpun verran enemmän, jos muutamissa arjen tilanteissa tietäisin etukäteen tilanteen loppuratkaisun.
Tilanne 1.
Poika on nukkunut ulkona 40 minuuttia, kun itkuhälyttimestä alkaa kuulua kahinaa ja yninää. Kunpa vain tietäisin jatkuuko unet parhaiten tutilla, vaunujen hytkyttelyllä, maitopullolla vai sisälle siirtämisellä. Usein lopputulos valitettavasti on, että ei jatku vaikka kaikki ylläolevat keinot on kokeiltu.
Tilanne 2.
Olemme lähdössä ulos. Ennen kuin on hikipäässä pienen tai ison kiukkuilun jälkeen puettu talvitamineet päälle, olisi kiva tietää, jos välittömästi ulospääsyn jälkeen on päästävä potalle tai juuri tänään rukkaset ärsyttävät niin paljon, että koko puistoreissun ajan väännetään siitä, onko peukalo paikallaan ja pidetäänkö hanskoja ylipäätään kädessä.
Tilanne 3.
Lisäksi olisi kiva päivä- ja yöunen keston ajastin. Helpottaisi kummasti, jos tietäisi ehtiikö päiväuniakaan vain juoda kahvit, katsoa jakson sarjaa tai neuloa sukanvarren. Saati aloittaa uusi blogipostaus tai alkaa lajittelemaan ja tilaamaan koneen kovalevylle kertyneitä valokuvia. Hyvällä tuurilla aikaa on 2,5 tuntia, huonolla 10 minuuttia, jos sitäkään.
Kunnes saan lähitulevaisuuden ennaltanäkijän kyvyn, pitää koittaa vain oppia yrityksen ja erehdyksen kautta. Ja hytkyttää vaunuja vaikka sormet kohmeessa edes 5 lisäuniminuutin vuoksi.
