Sängyn paikka ja muita valmisteluja

Viikot vauvan syntymään vähenee ja pikkuhiljaa olen alkanut laittaa tavaroita paikoilleen uudelle tulokkaalle. Ja jotta Pikkuveli saa käyttöönsä tarvitsemansa tavarat, piti tulevalle isosiskolle tehdä hieman uusia hankintoja.

Ensitöiksemme ostimme Tytölle uuden sängyn, jotta pinnasänky vapautuu Pikkuveljen käyttöön ja Tyttö tottuu uuteen petiinsä ennen kuin pikkuveli valtaa hänen vanhan sänkynsä. Taaperon mentävä sänky on isompi kuin pinnasänky, joten pikkuisessa huoneessa piti tehdä vähän uudelleen järjestelyä. Tyttö pääsi itse auttamaan sekä sängyn kokoamisessa, että huonkalujen siirtelyssä. Punainen pora surisi ja pakkausmuovit lentelivät isän ja tyttären puuhatessa säänkyäk kokoon. Suurin osa ajasta taisi kuitenkin mennä uuden pomppukestävyyden testaamisessa.

Yöt ja päiväunet ovat menneet aivan yhtä rauhallisesti kuin ennenkin, siitä huolimatta että Tyttö pääsee nyt itse kiipeämään sängystään pois. Vain muutamana (vähän villimpänä) päivänä olen istunut sängyn laidalla kunnes Tyttö nukahtaa päväunille. Pinnasängyssä koko pituudeltaan makaava taapero näytti isolta Tytön pötkylältä, mutta voi miten pieneltä hän näyttikään käpertyässään uuden suuren sänkynsä nurkkaan.

Aamuisin Tyttö huhuilee sängystään ”Äitii huomentaa” ja odottaa että hänet tullaan nostamaan pois tai hän tulee kutsusta itse meidän huoneesemme. On kieltämättä aika mukavaa joinakin aamuina köllähtää hetkeksi Tytön viereen tämän omaan sänkyyn, sen sijaan että olisimme nostaneet hänet pomppimaan omaan sänkyymme. Siellä sitten peiton alla yhdessä leikisti kuorsataan ja heräillään.

Uudelleen järjestelyä on tapahtunut myös meidän makuuhuoneessamme. Pinnasänky muutti sängyn jalkapäähän, hoitopöytä palasi varastotauolta ja vaatelaatikoihin on raivattu tilaa pikkuruisille bodyille, pöksyille ja vaipoille. Harsopinot ovat löytäneet paikkansa vauvalakanat on pedattu valmiiksi sänkyyn. Miten paljon pieni ihminen tarvitseekin tilaa! Onneksi makuuhuoneemme on tilava, uudet kalusteet asettuivat mukavasti paikoilleen ilman ahdistavaa tungosta tai vaaraa törmäilystä.

Vauvan tavaroiden järjestely on nyt hieman erilaista kun mukana pyörii kohta 2-vuotias isosisko. Lakanoita laittaessani ja hoitopöytää järjestäessä jalkojen juuresta kuuluu ”kokkeillaan, äiti, kokkeillaan!” Ja niin hoitopöydän ja sängyn toimivuutta pääsee tuleva isosisko testaamaan. Ainakin vaipanvaihto vauvojen tyyliin sai Tytössä aikaan kuplivaa kikatusta. Tytön kanssa tutkimme myös pikkuveljen vaatteita, joita hän mallasi päälleen ja totesi: ”kokkeillaan, on pienni.” Niin, pienenpieniä ne ovat minustakin, vaikka tämä maha tuntuukin jo ihan kohtuuttoman isolle.

Suhteet Sisustus Ystävät ja perhe

33 + 3

Tänään tulee raskausviikkoja täyteen 33 +3. Samana päivänä ikuistettiin pyöreä olemukseni myös Tyttöä odottaessani lähes kaksi vuotta sitten. Tuntumat muistikuvien mukaan ovat aika samanlaiset: vatsa valtaa alaa kehosta yhä enemmän painaen muita elimiä tieltään sekä ylhäällä että alapuolella. Kävely on muuttunut vaappumiseksi ja ylösnousu sohvalta sekä sängystä suunnittelua vaativaksi projektiksi. Kodin ulkopuolella liikkuessani mieluusti olen koko ajan kartalla siitä, missä lähin WC sijaitsee.

33ja3.jpgRumpeli (ja juurikasvu) vuosimallia 2012

Painoa on kertynyt suunnilleen samat lukemat kuin Tyttöä odottaessa. Olo on kuitenkin hieman aktiivisempi nyt kuin kaksi vuotta sitten, ehkä johtuen säännöllisestä päivä- ja ruokarytmistä – nyt ei ehdi torkkua päikkäreitä aina kun huvittaa ja herkkuja on vähemmän aikaa syödä ahneen naperon valvovan silmän alla.

DSC_1113.JPGTorpedomaha (ja samainen juurikasvu) vuonna 2014 (note to self: varaa kampaaja)

Aikaisemmin pidin sukupuolen arvailua mahanmuodon perusteella hieman humpuukina, ajattelin mahan muotoon vaikuttavan enemmänkin äidin ruumiinrakenteen kuin sisällä muhivan lapsen sukupuolen. Mutta kuten oma äitini sanoi viimeksi nähdessämme; ”Onhan tuo maha vähän tuollainen torpedo.” Torpedo tosiaan. Siinä missä Tyttö levittäytyi koko keskivartalon alueelle, on on pikkuveli keskittynyt kasvattamaan elintilaansa ylös- ja ulospäin.

Vatsanahka on tähän mennessä joustanut arpeutumatta rasvailun puutteesta huolimatta. Ensimmäisellä kerralla tunnollisesta rasvaamisesta huolimatta aika näyttävät Volverinen kynnen jäljet ilmestyivät kumpuun viikolla 35 lähes yhdessä yössä. Vielähän tässä on useampi viikko aikaa raidoittaa mahaa hieman lisää, saas nähdä kuinka käy. Vaikka viiruja tulisikin lisää, niin lohduttavaa on, että ne häivyttyvät kyllä haaleiksi vuodessa tai parissa.

DSC_1115.JPG

Kolmenkympin paremmalle puolelle päästyäni siintelee synnytys yhä mieluisampana tapahtumana tulevaisuudessa. Suhtaudun hyvin luottavaisin mielin siihen, että luonto, KYSin kätilöt ja epiduraali hoitavat synnytyksen yhtä hienosti kuin viimeksiskin. Jospa vain Pikkuveli olisi vähän nopeampi liikkeissään kuin siskonsa ja tulisi maailmaan edes viikon sisällä lasketusta ajasta. Isosisko kun viivytteli syntymäänsä lähes kaksi viikkoa lasketun ajan päälle.

Nyt ei enää jännitä miten pärjään vauvan kanssa, vaan miten pärjään vauvan ja taaperon kanssa kun Nörtti lähtee isyysloman jälkeen töihin. Konkreettisesti eniten mietityttää se, miten pysyn hereillä mahdollisesti vähillä ja katkonaisilla yöunilla, kun nytkin tuntuu, että pilkin hiekkalaatikon reunalle, vaikka olen nukkunut yöni ilman keskeytyksiä. Tulevaa sirkusta ajatellessani tekee vain mieli mukkua varastoon mahdollisimman paljon sekä nauttia hetkistä, jolloin saa olla vain ihan yksin.

Kuten puhelimen raskaus appi sen rohkaisevasti sanoitti: Vain” kuusi viikkoa jäljellä.” Koitan nyt sitten nauttia tästä odotuksesta –  loppurutistuksen vaivoista huolimatta – sillä nyt on hyvin suurella todennäköisyydellä viimeinen kerta kun tästä mahansisäistä myllerrystä pääsen omakohtaisesti tunnustelemaan.

Suhteet Oma elämä Höpsöä