Kuopiossa vietetään 20.-26.1. lasten ja nuorten pakkaspäiviä. Kun kerrankin tässä kaupungissa tapahtuu jotain, niin ajattelin kantaa kortemme kekoon ja osallistua toimintaan. Monipuolisesta ohjelmasta meidän aamupäiväämme valikoitui piristämään nukketeatteriesitys.
Emme olleet Tytön kanssa käyneet vielä missään näytöksissä tai konserteissa, joten pienellä varauksella suhtauduin vajaa puolitoistavuotiaan kärsivällisyyteen seurata esitystä ja varustin käsilaukkuni varmuuden vuoksi rusinoilla ja pillimehulla.
Nukketeatteri sijaitsi tunnelmallisessa vanhassa puutalossa Kuopion keskustassa. Seurasimme näytelmää tunnelmallisten kristallilamppujen alla, tulen rätistessä huoneen nurkassa olevassa kakluunissa. Pieni sali oli aivan täynnä parista esikoulu- ja päiväkotiryhmästä. Me taisimmekin Tytön kanssa olla ainoat ei-ryhmään-kuuluneet katsojat. Sisään tullessamme henkilökunta vähän varoitteli, että näytelmä saattaa olla pienelle Tytölle hieman jännittävä, sitä kun on suositeltu yli kolmevuotialle. Otimme riskin ja jäimme yleisöön, olinhan alunperinkin valmistautunut lähtemään kesken pois, jos Tytön kärsivällisyys loppuu keskenkaiken.
Kuinkas sitten kävikään?
Tyttö istua napotti sylissäni koko lähes 45 minuutin esityksen ajan. Välillä naposteltiin rusinoita ja juotiin pillimehua, mutta Tytön katse oli silloinkin keskittyneesti kohdistunut näyttämöön. Eläinhahmot – kettu ja papukaija – saivat osakseen myös osoittelua ja näitkö-äiti-tuon? -ilmeitä. Näyttämön verhojen välillä sulkeutuessa ja auetessa ihmetys muuttuneista lavasteista oli joka kerta yhtä suuri. Välillä Tyttö myös naurahti muiden lasten mukana näytelmän vitseille. Edes pimeässä linnassa kinastelleet rosvot eivät Tyttöä hetkauttaneet, vaan saivat aikaan spontaania taputusta.
Kepeä tarina oli aikuisellekin ihan viihdyttävää katsottavaa. Nuoret ja vähän vanhemmat näyttelijät eläytyivät rooleihinsa hauskasti ja sydämmellä. Lavasteet olivat kodikkaat ja nukkehahmot suloisia. Myönnettäköön, minunkin suosikkini taisi olla hassuja höpettelevä ja näyttämöä ristiin rastiin liihottava papukaija.
Näytelmän päätyttyä lounasaika alkoi painaa päälle sekä minulla että Tytöllä ja samassa rakennuksessa olleen lounaskahvilan houkuttelevat pulla-kaakao kupongit jäivät valitettavasti käyttämättä, mutta onnelsi ne ovat voimassa vielä helmikuun alkuun asti.
Aamupäivän teatteriretki oli kaikenkaikkiaan onnistunut kulttuurikokeilu. Rohkeasti kannattaa vaan lähteä kokeilemaan lapsen kanssa erilaisia juttuja, uudet (hyvin sujuneet) elämykset piristävät sekä lasta että aikuista. Seuraavaksi olisi hauskaa käydä jossain konsertissa ja seurata, kuinka Tyttö reagoi livemusiikkiin. Teatteriin kyllä lähdetään toistekin, keväällä on kuulemma tulossa uusi lastennäytelmä ohjelmistoon. Nukketeatteri Satuaarteen nettisivut löytyvät täältä.
