”Jokaisen syvän surun kohteena on menetetty ilo.
Älä kadota tätä suuntaa. Älä anna surun unohtaa asiaansa.
Suru on suurin kunnia, jonka ilolle voi antaa.”
– Harry Martinson-

En ole aikaisemmin törmännyt näin kauniisti muotoiltuun ajatukseen surusta ja kuolemasta. En saa näitälauseita mielestäni.
Sanat yhtäaikaa helpottavat ja tekevät olon yhä surullisemmaksi.

Tänään jätimme haikeat jäähyväiset mieheni äidille ja Tyttömme Mummille siunaustilaisuudessa. Päällimmäisenä mielessäni ja muistoissa on yhdessä koetut onnelliset hetket ja sitä kautta nyt menetetty ilo.

Ehdin olla miniä anopilleni seitsemän vuoden ajan, joina sain aina tuntea oloni tervetulleeksi ja lämpimästi vastaanotetuksi uuteen perheeseen. Onni oli, että Mummi ehti nähdä vielä lapsenlapsensa ja Mummi ja Tyttö saivat nauttia yhteisistä ilon hetkistä reilun vuoden ajan. Mutta iloa myös menetettiin. Monien vuosien edestä yhteisiä ilon hetkiä jäi puuttumaan. Pitkä sairaus vei liian aikaisin voiton sitkeimmästäkin taistelijasta.

 
”Me lähdemme elämästä
emmekä kuitenkaan lähde.
Me elämme edelleen kaikessa,
mitä olemme tehneet.
Kaikki mitä olemme ajatelleet,
sanoneet ja olleet,
jää elämään ja valaisee
toisten teitä.
me kuolemme,
emme kuitenkaan kuole,
vaan elämme niiden sydämissä,
jotka ovat rakastaneet meitä.”
-Martti Lindqvist-

 
Lepää rauhassa, Anoppi, Äiti ja Mummi.

Sinut muistetaan ja sinusta kerrotaan iloisia ja onnellisia tarinoita lapsenlapsille, jotta hekin muistaisivat.