Käsilaukun sisältö ja kuunteluvinkki

Käsilaukku, tuo lähes jokaisen naisen käsivarrella, kainalossa tai olalla iloisesti rallatava runsaudensarvi. Blogeista lukemieni ”Näitä laukkuni sisältää” postauksien perusteella, olen tehnyt havainnon, että kullakin naisella kulkee aikalailla samanlaista tavaraa mukana päivittäin. Kaikkea tavaraa ei välttämättä tarvitse joka päivä, mutta kaikelle näennäisesti turhalle tavaralle löytyy kuitenkin tarkoitus.

Kun eräs päivä äänikirjan kaipuussani eksyin etsimään kuunneltavaa Yle Areenasta, tutustuin Markus Kajon pakinoihin. Ensimmäisenä kuuntelin (ihan vain nimen perusteella) Käsilaukku -nimisen osan, jonka aikana hihitin jo vedet silmissä. Kajo on tehnyt tuosta naisten tärkeimmästä asusteesta niin hienon ja syväluotaavan analyysin, että oman, ”Näitä tavaroita laukkuni sisältää”- postauksen tekeminen on täysin tarpeetonta.

Tässä esimerkiksi muutama tuote, jotka löytyvät Kajon listalta ja jotka laukustani löytyy yleensä, tai on ainakin joskus löytynyt.

”Nöyhtää ja murusia,
korvarengas ja erilaisia meikkejä,
kynsiviila ja leikkuri,
jotain salvaa (yleensä apteekin näytepakkaus tuubi),
lääkeresepti,
avaimia,
bussikortti ja kännykkä.
Yhtä vaille tyhjä särkylääkepainopakkauslevy,
puikkoja,
pinnejä,
suklaata,
ihme pikku veivi (tai muu työkalu),
kuivettuneita rusinoita,
vuoriin tarttunut tahkea mentoholpastilli,
kuponki,
kellastunut muistilappu, jossa tarkat mitat jotakin varten,
kelakortti, kuntosalikortti,
aurinkolasit,
nopppa,
yksi korvatulppa,
kuitteja, jotka ovat haalistuneet pahemmin kuin torinon käärinliinat,
mainosnami,
pikaliimapullo (kuivunut),
kampa ja naurettavan iso kumipäällystekahvainen hiusharja,
lompakka ja 916 kanta-asiakaskorttia,
kuivettunut, mutta edelleen tahriva särkyneen mustekynän mustesäiliöija  
käytetty eväspussin pussinsulkija.”

Kuulostaako tutulta?

Muutkin Kajon jutut kuulostavat hieman liian tutuilta. Jutut ovat juuri sopivan outoja, mutta kuitenkin niin arkipäiväisiä, että niistä ei voi olla tunnistamatta itseään tai läheisiään. Piristä päivääsi tai työmatkaasi lataamalla muutkin hieman kajahtaneet kertomukset podcasteina puhelimeesi (seon ilmaista ja laillista!). Niin minä tein ja hihitin niin että, bussissa kanssa atkustajat alkoivat katsella olkana yli.

”– …naiset monesti ärsyyntyvät muutenkin ja siitä sitten maksaa mies. He joutuvat syömään terveysruokaa, viemään roskat ja viemään kaikki roskat ja niin edelleen.”  – Markus kajo, Käsilaukku

Kulttuuri Suosittelen Höpsöä

KRH 4: Porkkana-pinaattilettuset

Mitä syödään?

Porkkana- pinaattilettuja

Nyt muistan taas mikä suoraan ohjeen mukaan tehdyssä ruoassa mättää. Useimmiten siitä ei tule haluttua loputtulosta, vaan reseptiä joutuu kuitenkin säätämään ja viilaamaan tekovaiheessa mieleisekseen. Näin kävi näiden herkullisten pinaattilettujen kohdalla. Ohjeen idea on neuvolasta saadusta ruokahetki- kirjasta, mutta koelätyn paistettuani päädyin lisäämään reseptiin vehnäjauhoa ja kananmunaa paremman rakenteen saamiseksi, sekä mustapippuria, jota ilman ruoasta tuntuu aina puutuvan jotain.

 

dsc_0820_0.jpg30 porkkana-pinaattilettua:

4 porkkanaa hienoksi raastettuna tai soseena
300 g pakastepinaattia
7 dl punaista maitoa
6 kpl kananmunia
2 dl ruisjauhoja
1 dl venhäleseitä
1,5 dl vehnäjauhoja
0,5 dl oliiviöljyä

1. Kuori ja raasta porkkanat. (Raaste tekee taikinasta hankalammin paistettavaa, ensi kerralla lisään porkkanat taikinaan keitettynä soseena.) Sulata pinaatti miedolla lämmöllä paistinpannulla ja haihdut siitä ylimääräinen neste pois. (Pinaatti voi tehdä taikinasta todella vetisen ja hankalsti käsiteltävän.

2. Sekoita munat ja maito, lisää joukkuun jauhot ja mausteen. Lisää kavikset viimeisenä. Anna taikinan turvota n. 30 minuuttia. Paista letut pannulla tipassa oliiviöljyä.

dsc_0821.jpg

Maistuiko?

Yllättävää kyllä, mutta nämähän miastuivat ihan pinaattiletuilta (niiltä atrian), mutta paremmilta. En ole aikaiemmin tehnyt pinaattilettuja ja siksi jotenkin yllätyin eineksen ja kotitekoisen yhtäläisyydestä. Lettuset ovat hyvää ja helppoa syötävää myös Tytölle. Kolme lettua, kolme perunaa ja lusikallinne kermaviiliä hävisi lounaalla Tytön lautaselta nam nam-äänien saattelemana. Tehdään uudestaan kun jaksetaan, rakeisen ja vetisen taikinan paistaminen ja hyvän koostumuksen saaminen oli aika haasteellista.

Koti Ruoka ja juoma DIY