Sunnuntaina juhlittiin Tytön synttäreitä perheen, ystävien ja kummien kesken. Juhlia suunnitellessani vieraslista tuntui pitenevän kuin itsestään, joten juhlissa kahvitteli päivän aikana 35 aikuista ja 10 alle 7-vuotiasta lasta. Iloista juhla- ja karnevaalitunnelmaa riitti koko päivän ajaksi. Onneksi vieraat saapuivat liukuvasti pitkin päivää ja kauniin sään ansioista pääsimme juhimaan myös uudelle terassille, joten pahimmilta ruuhkilta sisätiloissa säästyttiin.

Kahvin palanpainikkeeksi juhla vieraille tarjottiin ciabattaa ricotta- valkosipulilevitteellä ja italialasta pastasalaattia, useaan kertaan hyväksi havaittua omenapiirakkaa, ei-niinkään-kuivaa toffeekakkua, ylämummon pullakranssia (joka oli niin iso, ettei meinannut mahtua uuniin) sekä herkkupöydän keskipisteenä Umpisuklaakakkua kookosraidalla. Työssäkäyvänä äitinä olin ovelasti delegoinut omenapiiraan ja pullanleivonnan Mummille ja Ylämummolle sekä edellisenä iltana värvännyt siskoni auttelemaan juhlapaikan järjestelyssä.

Päivänsankari itse tuntui olevan juhlatunnelmassa mukana heti ensihetkistä lähtien. Tyttö heräsi kolmen tunnin unilta ensimmäisten vieraiden saapuessa ja jaksoi yksillä unilla juhlia koko päivän hyväntuulisena. Tyttö availi paketteja kuin olisi repinyt käärepapereita koko pienen ikänsä. Lahjan paljastuessa suu ihmetyksestä pyörenä Tyttö nosti paketista paljastuneen jutun päänsä yläpuolelle ja esittele sitä ympärilä oleville ihmisille. Pehmeät lelut, kuten pöllökäsinukke ja vauvanukke saivat myös mutistuksen. Kummilta saatua tamburiinia hän ravisteli innoissa pitkän tovin. Voi mikä ihana meteli siitä lähteekään!

Lastenjuhlissa pitää aina olla ilmapalloja ja popkornia. Mikrosta leijaileva popparin tuoksu saa hilpeälle mielelle. Paukkumaisiit taisivat maistua myös pienille juhlavieraille, sillä ne loppuivat hujauksessa erään tehokaksikon saavuttua paikalle ;). Juhlavieraana oli myös bostoninterrieri Pepe, joka olisi niiiin kovin mielellään autellut Tyttöä lahjojen avaamisessa ja leikkimisessä. Lähes jokaisessa kuvassa Tytön ja pakettien kanssa vilahtaa myös Pepe, joka kieli lipoen himoitsee ihanan värikkäitä papereita ja pörröisiä lahjoja.

Ykköskynttilän puhaltaminenkin melkein onnistui. Kun huomio keskittyi kynttilään puhaltamiseen, niin Tyttö toteutti jokaisen sisäisen lapsen salaisen toiveen: pyyhkäisi pehmeää suklaa kuorrutusta sormellaan. Ulos viritettu leikkitunneli sai aikaan riemunkiljahduksia lapsivieraissa, jopa enemmän kuin etukäteen kuvittelin. Miten paljon erilaisia leikkeijä voikaan keksiä yhdestä putkesta?!

Kaikenkaikkiaan aivan ihanat juhlat! Nyt vain katse kohti uusia puuhia nokkalan yksivuotiaan Tytön kanssa!

Niin, ja kaikkea taisi olla riittävästi, kun kakkuakin jäi näin ruhtinaallisesti jäljelle: