Viime viikot ruokapöydässä ovat olleet… hmm.. kauniisti sanottuna vauhdikkaita. Tyttö on uuden kiipeilyintonsa ohella keksinyt myös sen, kuinka Stokkesta (ja kaikista muistakin syöttötuoleista) kiivetään pöydälle kesken ruokailun. Ruokahalun puutteesta ei ole kyse, sillä ruoka kyllä maistuisi, jos vain Tyttö malttaisi istua aloillaan.

Pikku- marakatin kiipeilyhimoa on koetettu hillitä huiveilla, vyöllä ja viimeisenä keinona myös joogavyöllä (eli Omm nomm nomm– vyöllä, hehheh..). Mutta eihän tuohon tuoliin saa mitään kiinni, ainakaan ilman pitkällisiä solmuja ja viritelmiä, joiden aikana hermostuu lapsi ja aikuinen. Rimpula Houdinin kisälli vaan kiemurtelee irti kaikista solmuista sillä aikaa kun täytän lattialle lentäneen nokkamukin uudestaan vedellä.

Epätoivoissani istahdin jo koneelle tarkistamaan paljonko ne Stokken ruokailuhenkselit maksaa ja hinnan nähtyäni ajattelin käyttää viimeisen oljenkorren ja katsoa, miten muut (pihit) vanhemmat ovat samantyyppisten marakatti/ houdini tapausten kanssa toimineet. Ja kerrankin vauva.fi- foorumeilla käynti poiki muutakin kuin hihityskyyneleiden pyyhkimistä tai silmien pyörittelyä (ei sillä, että ahkerasti siellä kävisin mieltäni pahoittamassa, mutta maineensa veroinen se paikka kyllä on).

Keskusteluketjun perusteella tein seuraavat yksinkertaiset parannukset:

• Otin pehmusteet uudestaan käyttöön. (Kiemurteluun varattu tila on nyt pienempi ja tuoli vähemmän liukas.)
• Aikaisemmin mustan tangon alapuolella ollut jalkalauta nostettiin vain yhtä pykälää istuinlautaa alemmaksi. Nyt siitä ei enää pääse ponnistimaan ylös!
• Istuinlautaa siirrettiin hieman eteenpäin, jolloin seisomaannousu on  vaikeampaa.

Tyttö on nyt syönyt muokatussa tuolissa kaksi lämmintä ateriaa kiipeilemättä, tyytyväisempänä ja rauhallisempana kuin moneen viikkoon.

Tämä saattaa olla monelle Stokken käyttäjälle jo itsenstäänselvää informaatioita, mutta näin hyvä neuvot on pakko jakaa siltäkin varalta, että yksikin pienen marattitaaperon vanhempi tästä saisi apua! 😀

Rauhallisia ruokahetkiä!