A little Less Daydreamin’ A Little More Action

Kahden viime päivän tapahtumat olivat kyllä odotettavissa. Tiesin, että jossain vaiheessa edellinen ihana vaihe päätty ja uusi alkaa. Toivoin vain, että muutos olisi tullut hieman myöhemmin… Kuin suoraan oppikirjan mukaan lapsen kehitys etenee loikkauksin.

Kasvun myötä unen tarve vähenee ja aktiivinen hereilläoloaika kasvaa. Tällä viikolla sen on pystynyt havaitsemaan hyvin konkreettisesti.

Tyttö on sujuvasti siirtynyt yksiin päiväuniin.

Olen niin nauttinut rauhallisista 1,5 – 2,5 tunnin leppoisista aamukahvitauoistani (9.00 – 11.00). Iltapäivälläkin olen saanut lepuuttaa silmiäni jatkuvalta vahtimiselta parhaillaan 2 tuntia (14 – 16). En vaan enää. Yhdet 2,5 tunnin unet (n. 12 – 15) tuntuvat riittävän kohta 11 kuiselle Tyllerölle mainiosti.

***

Kai tästä on jotain positiivistä löydettävä On unien lyhenemisessä toki hyviäkin puolia.

  • Ensikseen olen iloinen, että Tyttö yleensäkään nukkuu päiväunia. Niitäkin vauvoja on, jotka eivät nuku, tai nukkuvat huomattavasti vähemmän.
  • Vähemmän unia-aikoja merkkaa myös vähemmän sitovia aikatauluja. Ei enää niin paljon ”ei me voida, kun Pepillä on silloin uniaika…”– alkuisia lauseita. Aamu- ja iltapäivät voivat nyt sisältää aivan uudelaista toimintaa; Puistoon, kaupungille ja kyläsille on helpompi lähteä, kun jatkuvasti ei tarvitse nukka tai syödä. Vakiinnumme toivottavasti samaan rytmiin ystäväni taaperon kanssa ja pääsemme vihdoin nauttimaan yhteisistä puistotreffeistä.
  • Näinä päivinä, kun Tyttö ei ole nukkunnut kuin yhdet unet, hän on aamuisin herännyt vasta kahdeksalta aamulla. Kun on monta viikkoa herännyt natiaisen huhuiluun viimeistään 6.30, niin 8.00 tuntuu jo luksuslomalta!

Näillä mennään tällä hetkellä, ensi viikolla tilanne voi olla jo erilainen 😀

Suhteet Ystävät ja perhe Höpsöä

Hyvää Seuraa Saaressa

Erinomaisesti sujuneesta Italianmatkasta rohkaistuneena lähdimme Tytön kanssa junamatkalle Helsiinkiin tapaamaan bloggaajakollegoita. Kuten jo aiemmin facebookissa kerroin, junamatka meni Tytön kanssa todella sujuvasti. Puolet matkasta nukuimme ja toinen puolisko kului syödessä, maisemia ihmetellessä ja lueskellen Pientä eläinkirjaa (jota Tyttö muuten nykyään katselee enemmän kuin syö).

dsc_0076.jpg

Saavuimme treffipaikalle Seurasaareen sujuvasti Phocahispidan opastuksella hyvissä ajoin. Silmät suurena Tyttö ihmetteli Seurasaaren rannassa viihtynyttä valkoposkihaniparvea.

DSC_0104.JPG

Tyttö malttoi hienosti hienosti istua vaunuissa ja katsella maisemia, vaikka aamu-unet jäivät aikaisen liikkeellelähdön vuoksi tavallista lyhyemmiksi. Reippailimme Seurasaaren halki Kalevalakehtoon, jonka suojissa saimme nauttia piknikin lämpimässä koleasta heinäkuisesta säästä huolimatta.

DSC_0112.JPG

Amman treffikutsu kokosi yhteen kuusi bloggaavaa vanhempaa ja lasta. Kaksi 11-kuista, kaksi reilun vuoden ikäistä sekä kaksi jo isompaa tyttöä huolehtivat ettei kehdosta puuttunut ääntä tai toimintaa (tai lattialta muruja, joita Kuutti ilmeillä innolla putsasi pois). Nyyttäri-aattella kasattu piknik maistui aikuisille ja lapsille, eikä kenenkään tainnut tarvita kantaa tuomisiaan takaisin kotiin. Tarjolla oli mm. mojito-boolia, mustikkapiirakkaa, juustokeksejä, hedelmiä, patonkia ja tuorejuustoa, suolaista naposteltavaa sekä aura-juustoa.

DSC_0116.JPG

Vähistä unista huolimatta Tyttö jaksoi iloisena itsenään touhuta muiden taaperoiden kanssa ympäri kehdon lattiaa reilusti yli normaalin valveillaolo- ajan. Kun pienet jalat eivät enää kannatelleet ja mieluisin paikka oli syli, tiesin, että on aika päästää Tyttö unille. Vilkas päivä vaati tosin veronsa, Tyttö nukahti vaunuihin lähes välittömästi kun lähdimme kehdolta kärräilemään poispäin. Bussille kävellessäni hoksasin, kuinka nopeasti olimmekaan lähteneet ja jättäneet murumme Norppaemon ja muiden siivotaviksi. Anteeksi äitipäisyyteni!

Oli jännittävää, ja hieman epätodellista, tavata tunteattomia ihmisiä, joista kuitenkin tietää niin paljon. Vähän kuin juttelisi niitä näitä julkkisten kanssa, mutta rennommin. Mukavaa oli, ja lähdemmeTytön kanssa mielellään uudestaakin blogitreffeille, mikäli tilaisuus ilmaantuu.

DSC_0136.JPG

Kävin Seurasaressa nyt ensimmäistä kertaa ja viileästä ja pilvisestä ilmasta huolimatta saari oli kaunis ja tunnelmaltaan kiehtova. Vanhat, eri tyylisuuntia ja aikakausia edustavat rakennukset loivat pysähtyneen ajan tunnelman. Metsäpoluilla, puistoissa ja hiekkateillä seikkailivat sulassa sovussa kesyt oravat, helsinkiläiset lenkkeilijät ja japanilaisturistit. Yhdellä kukkulalla kohosi tuulimylly ja toisella vanha navetta. Metsän siimeksestä pilkotti hullunkurinen huvimaja ja toisessa suunnassa sammalleen peittämä röllin mökki (oikeasti se oli kuivausaitta, mutta minun mielessäni siinä on joskus asustanut Rölli.)

Kauniina päivänä ja pari vuotta isomman Tytön kanssa Seurasaari on tulevaisuudessa houkutteleva piknikkohde, pieni vihreä keidas kiiresen kaupungin laidalla.

***

Mukana piknikillä olivat Iksu, Tommi K, Amma, Phocahispida ja Liv.

Lisää tunnelmia Seurasaaren piknikistä voit lukea Phocahispidan ja  Amman blogeista.

dsc_0140_1.jpg

Suhteet Oma elämä Matkat Suosittelen