Sormiruokailija syö vihreää
Olen ollut aika varovainen sormiruoan tarjoamisen suhteen. Pelottaa hirveästi, että Tyttö innoissaan haukkaa liian ison palan ja tukehtuu. Sormiruokaa hänen ruokavaliosaan ovat edustaneet lähes yksinomaan maissinaksut, lukuuunottamatta paria tomaattisiivua tai kurkkuviipaletta. Aina jotain uutta koostumusta tarjottaessa tuoksena on ollut kakova vauva ja vauvan suuta pikkusormella tonkiva hätääntynyt äiti.
Tämä herkku ei aiheuttanut kakomista eikä hätäilyä.
Vauvasta kuului ”nam nam nam” ja Tyttö kauhoi avocadon suikaleita suuhun kaksin käsin. Taisi olla aika herkkua. Kun edellinen viipale oli liiskattu, imeskelty, heitetty lattialle ja loput hierottu pöydän pintaan, vauvan vaativa käsi kurottui kohti lautasella odottavia uusia viipaleita. Ei kakomista tai vaarallisen isoja paloja matkalla kohti nielua.
Ainoa miinuspuoli tässä kokeilussa oli, että pääruokana olleelle pasta bologneselle kävi kuten Suomelle euroviisukarsinnoissa: ei herunut liiemmin makupisteitä.
***
Tytön innokasta avocadon ahmintaa seuratessani, mietin mikähän on ollut minun, äitini tai isoäitini ensimmäinen sormiruoka. Avocadot eivät mahtaneet olla jokapäiväistä herkkua 40-luvun puolivälissä, jolloin ei tainnut olla edes käsitettä sormiruoka. Villi arvaukseni on, että itsenäistä syömistä opeteltiin marjoilla ja leivänmurusilla, eikä suinkaan avocadolla ja maissinaksuilla.
Perunan ja porkkanan rinnalle on tullut bataatti ja kesäkurpitsa. Ruisleivän kannikat ovat vaihtuneet maissinaksuihin, jotka nykyään taitavat kuulua helpouttensa ansioista jokaisen naperon ruokavalioon. Maissinaksuista ei kukaan ollut vielä kuullutkaan 17 vuotta sitten, kun pikkuveljeni opetteli sormiruokailua. Kehitystä on siis tapahtunut jo minun elinaikanani.
Mitähän nyt vauvaikäinen sukupolvi tarjoaa ensimmäiseksi omille lapsilleen?
Mitä ovat tulevaisuuden lasten suosikki- ja lohturuokia? Jospa jo kulttimaineeseen avocadopasta onkin uusi bolognese-kastike? Ruoka, jonka alakoululaiset nimeävät lempiruoakseen silmää räpäyttämättä ja jonka jokainen kotiäiti nopeasti arki-iltana pyöräyttää, kun ei mitään muuta keksi.
Hassu ajatus.