Ruoka ja juoma kiinnostaa Napposta aivan mahdottomasti. Puuroa on ihanaa liiskata sormien väliin ja vielä ihanampaa on hieroa sormiin liiskattua puuroa kasvoihin, korviin ja pyötään.

Nokkamuki on maailman hauskin ja jännin kapistus. Tyttöö tarttuu siihen yhdellä tai kahdella kädellä, vääntää, heilutttaa, puristaa, kallistaa ja puree. Välillä muutama tippa vettä päätyy suuhun asti. Toisinaan hän hotkii vettä niin vauhdilla, että yskittää ja himoitsee yhä vain lisää. Mukin voi antaa vasta ruokailun lopuksi, sillä kun se on kerran pieniin kouriin eksynyt sitä ei niistä hevin saa irroitettua.

Vaikka varsinaista sormiruokailua meillä ei vielä harrastetakaan, on neitisen ruokailuympäristö syönnin jälkeen aikamoisessa siivossa. Erityisesti pöydän pintaa peittää aikamoinen liisteri, jos sitä ei jaksa muista ehdi pyyhkiä, pitää putsatessa avuksi ottaa leipurinlastan raappa.

Alituiseen raappaukseen ja rapsutteluun kyllästyneenä hommasin muovisen tabletin, jonka teippasin pyötään. Löysin vielä juuri sopivan värikkään, keittiön sävyyn soveltuvan, lapsenomaisen, mutta hillityn kuviollisen alustan. Siinä on hennon vaaleanpunaisella taustalla sinisiä, vihreitä, liloja ja keltaisia palloja valkoiset tikkujen päissä.

No nyt on helppo siivota!, ajattelin. Hyväuskoinen hölmö, minä. En ilmeisesti tunne lastani ja hänen mielenkiinnon kohteitaan kovin hyvin.

Kuinkas kävikään, alunen oli myös Tytön mielestä juuri sopivan värikäs ja ihanan kuviollinen.

Sain todeta, että iltapuuroa on aika hankala syöttää lapselle, jonka nenä on kahden sentin päässä pöydästä ja kädet tunnustelevat haltioituneesti alustassa olevia kuvioita. Välillä saan hölmistyneen katseen; ”Ai sinulla oli sitä puuroa tarjolla? No anna nyt nopeesti sit lusikallinen, niin voin jatkaa tän alusen tutkimista.” Kovin moni lelu ei ole saanut aikaan vastaavaa hurmiota. Ehkä olisi kannattunut sittenkin valita joku neutraalimpi kuvio?

Pidin enemmän siitä, kun hurmioita ruokapöydässä aiheutti puurolla tai soseella ladattu lusikka.

Upouusi tabletti diskattiin ruokapöydästä heti ensikokeilun jälkeen. Sitä ei suinkaan hyljätä kokonaan, vaan ihana muovialunen saa jatkaa elämäänsä lelulalaatikossa. Nyt pöydän pintaan pitäisi keksiä joku kestävämpi, ja vähemmän ruokailua häritsevä suojaus.

Ideoita, ehdotuksia, ajatuksia?