Paheksunnasta

”Hmph, *maiskautus*, *paheksuva hymy*”

Tiedät varmasti mitä tarkoitan. Naiset oppivat sen äidiltään, luultavasti tämä taito imeytyy tyttöihin jo äidinmaidosta. Miehet oppivat kuulemaan sen äidiltään, siskoltaan, tyttöystävältään ja lopulta vaimoltaan.

Paheksuntaa ilmenee useinmiten tilanteissa, joissa on koolla miehiä ja naisia, usein pariskuntia. Miehet kertovat (naisia huvittaakseen) härskejä tai muuten hieman paheksuttavia juttuja tai puujalkavitsejä, röyhtäisevät, pieraisevat tai tekevät jotain muuta vastaavaa, jota naisen on sosiaalisen paineen alla hieman paheksuttava, vaikka kotona kahden kesken miehen käytös aiheuttaisi lähinnä hihittelyä.

Mutta muiden naisten kuullen on kuitenkin miehen sopiatonta käytöstä paheksuttava. Hieno nainen ei naura hyvän maun rajoilla liikkuville vitseille, pieruhuumorille tai huvitu massiivisista röyhtäyksistä. Siis julkisesti. Mutta mies tietää, että sisäisesti naista naurattaa.

”Hmph, *maisk*, *paheksuva hymy*.

Syyllistyn itse paheksuntaan, usein huomaamattani.  Paheksunta ei kuitenkaan tunnu miehiä yhtään hidastavan, usein paheksunta saa aikaan vielä lisää paheksuttavaa käytöstä. Jossain seurassa härnäys jatkuu, kunnes paheksuja itsekin alkaa paheksua omaa paheksuntaansa ja hihitellä miesten mukana.

Asuuko sinussakin sisällä piilopaheksuja? Mitä asioita paheksut huomaamattasi tai tarkoituksella? Toimiiko paheksuminen?