Pieni suuri syy

Loka-, marras-, ja joulukuu oli blogissa aika hiljaista aikaa. En yksinkertaisesti kyennyt kirjoittamaan, tai tarkemmin ottaen edes katsomaan pädin tai tietokeneen näyttöä tarpeeksi kauan, jotta saisin jotain järkevää aikaiseksi. Silmissä pyörii, päätä jomottaa ja heikottaa. Ja mistä kirjoittaa, kun ainut asia mikä mielessä pyörii, on sellainen josta ei vielä halua kirjoittaa?

Kirjoittamisen sijaan nukuin, söin ja voin pahoin. Kaikkea kolmea ympäri vuorokauden. 10 tunnin yöunet ja kahdet päiväunet riittivät juuri ja juuri pitämään minut tolpillani vuorokauden loput tunnit. Ruokavalio on koostunut lähinnä päärynöistä, yosa-kauravälipaloista ja aurajuustopastasta. Voitte kokeilla päästä viimeisen vuosineljännekseni mielentilaan kun kuvittelette kuvottavimmat kokemani hajut, kuten puhtaan pyykin, tuoreen ruisleivän ja minkä tahansa juuri uunista tulleen ruoan tuoksun tuovan kuplan kurkkuunne. Niistä oikeasti pahoista hajuista puhumattakaan.

Kuulostaako tutulta? Joko arvaatte? 

Kyllä! Tytöstä on tulossa isosisko heinäkuussa. Nyt ollaan jo ylitetty maaginen 12 viikon rajapyykki ja kohdussa on edelleen elämää ja kaikki pitäisi olla kohdallaan. Nyt laitetaan vaan sormet ja varpaat ristiin ja toivotaan, että pahoinvointi kohta puoliin helpottaisi ja alkaisi se niin kutsuttu ja hartaasti odotettu rauhallinen ja ihana toinen kolmannes. 

Sitä odotellessa. :)