Pintaremonttipäiväkirja
Kirjoitin olohoneen uusimisen suunnittelusta aikaisemmin täällä. Vihdoin on valmista, vaikka muutama mutka tulikin matkaan. Jos blogirintamalla on tällä viikolla ollut hiljaista, tässä on siihen syy. Nörtti antoi siis Rouvalleen vapaat kädet remonti suhteen, kunhan Rouva ei laskisi Nörtin käsiä mukaan remonttiavuksi.
Sunnuntai 2.12
Ensimmäiset tapetinsuikaleet irtoavat. Nyt remontti on totta. Päivän saldo alkuinnostuksen huumassa: 2 vuotaa irroitettu seinästä tytön päiväunien aikaan.
Nörtti auttaa listjen irrotuksessa. Riuhtomista, repimistä ja kiroilua. Kaikessa viisaudessaan edelliset remontoijat olivat pultanneet listat kiinni propatuilla b-luokan ruuveilla ja liimalla. Varmuuden vuoksi vinoon menneet ruuvit on lyöty seinään vasaralla. Yksi lista koitettiin irrottaa itse; lista kyllä lähti, mutta niin lähti myös pala seinää. Yksi lista puolestaan antoi periksi ennen naulaa. Yksinäinen ruuvi jäi seinään töröttämään. Parempi ehkä kutsua Appi avuksi listanirroitukseen.
Maanantai 3.12
Ei merkittävää edistystä. Tyttö nukkuu vain lyhyitä pätkiä sisällä pakkaspäivästä johtuen.
Tiistai 4.12
Anoppi tulee päiväunivahdiksi, kun Appi ja Rouva suuntaavat rautakauppaan ostoksille. Nyt tyttö nukkuu ulkona, pakkasesta huolimatta. Ja hyvin nukkuukin, rautakaupasta tuodun lämpömittarin perusteella kopan sisälämpötila on -5.
Illalla tapetin rapsuttelu jatkuu, mutta ei suju enää yhtä vauhdikkaasti kuin sunnuntaina. Ajatus tapetinpoistajasta hiipii mieleen. Päivän saldo: 1/5 vuotaa irroitettu, otettu yhteys tapetinpoistaja-vuokraamoon.
Keskiviikko 5.12
Kello 6.30, ei-niin-innokas remonttiRouva nousee ylös ja lähtee hakemaan tapetinpoistajaa, ennen kuin Nörtti lähtee töihin. Tytön päivunien jälkeen molemmat seinät ovat lähes tapettivapaita. Pistorasioiden ympärillä on vielä lämpäreet tapettia, sillä kuuman höyryn puhaltaminen pistokkeeseen ei liene hyvä asia? On muuten se höyryttäjä koko sen 13 euron vuorokausivuokran arvoinen!
Mummi tulee illalla käymään (Nörtti on pikkujouluissa) ja kun seiniä katsellaan yhdessä, niin todetaan, ettei seinää voi tuossa kunnossa maalata. Seinä pitäisi tasoittaa ja hioa, jotta lopputuloksesta tulisi siisti. Hiomiselta tosin vältyttäisiin, jos laitetaan tasoitetapetti. Rouva lähtee hakemaan tasoitetapettia rautakaupasta.
Tapetin alta paljastui yllätys.
Torstai 6.12
RemonttiRouva rapsuttelee viimeiset tapetinpalat seinistä. Nörttiä väsyttää, pikkujouluilu oli yllättävän rankkaa. Rouvaa ja tyttöäkin väsyttää ja kiukuttaa. On sekaista, kaikki on kesken. Mistään ei mahdu kunnolla kävelemään, pyykkivuori kasvaa, sillä Rouva ei ehdi pyykätä remontin keskellä. Kyläilemään lähtiessä auto ei lähde käyntiin, sillä RemonttiRouva ei ollut sulkenut peräkonttia oikein, akku on tyhjä. Ei päästykkään kaaosta pakoon. Väsyttää ja kiukuttaa lisää.
Onneksi tummassa vehnäoluessa haudutettu naudan sisäpaisti onnistuu täydellisesti. Myös valkosipuliperunat maistuvat.
Liha lähikaupasta ja olut Alkosta. Tuttipullon osat kuvausreksvisiittaa.
Perjantai 7.12
Mummi tulee tapetointiavuksi. Tytön unien aikaan saadaan suurin osa tasoitetapetista laitettua seinään. Loput laitetaan kun Nörtti palaa töistä kotiin. Päivän saldona valkoiset, tasaiset seinät, ei ilmakuplia!
Lauantai 8.12
Vihdoinkin maalia seinään! 12 aikaan Nörtti lähtee nörtteilemään, tyttö menee ulos unille ja Mummi ja RemonttiRouva alkavat heilua maalitelojen kanssa. Neljässä tunnissa ehditään maalata seinät kahteen kertaan, syödä lounasta ja juoda pullakahvit. Ennen lähtöään Mummi vielä siivoaa alakerran ja jaksaa vielä lirkutella tytölle. Illalla Appi käy irroittamassa loput vanhat listat ja kartoittamassa tarpeet, uusien listojen kiinnitykseen.
Illalla Nörtin tullessa kotiin, tyttö nukkuu, ovat tavarat paikallaan, kynttilät sytytetty ja sauna lämpiämässä. Irrotellaan remontin valmistumisen ja lauantai-illan kunniaksi ja juodaan 1-olut puoliksi.
Sunnuntai 9.12
Kuvaan pääsi livahtamaan mukaan myös tämän kodin kaamosvalot.
Ihanaa herätä aamulla ja muistaa, että remontti on vihdoin valmis. Beige color has left the building!
Alakerrassa on siistiä ja puhdasta. Kun laskeudun portaat olohuoneeseen, koko alakerran tuntuu täyttävän ihana talvinen valo. Seinän väri on juuri oikea! Ei liian tumma, ei liian vaalea, vaan juuri sopiva, viileän rauhallinen ja pehmeä. (Itse asiassa väri on lähes identtinen tämän palstan taustavärin kanssa :D)
Herkän haaveilijan listavalinta.
Väri on Tikkulan Herkkä haaveilija (joka muuten sattumoisin oli nouseva tyylini Tikkurilan sisustustyylitestissä) -värilastusta, sävy Y339. Liuskan sävyjä kuvaillaan Tikkurilan sivuilla näin:
”Rakastat puuteroituja pastellisävyjä, huoletonta huvilatunnelmaa, muistojen kultaamaa kartanotyyliä ja kodikasta yhdessäoloa. Arki on sekä kaukana että kauniisti läsnä tunnelmassa, jota kukat, kynttilät, pikkuesineet ja tekstiilit huokuvat.”
Ei puutu muuta kuin se huvila ja kartano.
Tällaiset viikon miniremontit, huone kerrallaan- periaatteella ovat juuri sopivia omalle jaksamiselle ja kaaoksen sietokyvylle. Erityisesti kun mukana häärää 65-senttinen ylitarkastaja vauvakaani, en voisi kuvitella ryhtyväni isompaan projektiin. Puuhastelu on mukavaa, mutta nyt taas muistaa muutaman kuukauden ajan myös sen nurjan puolen: sekasorron, muun asunnonsuojaamisen, maalitelojen pesun (jonka tällä kertaa hoiti Mummi!), väsymyksen ja remonttipölyn laskeutumisen. Seuraava projekti saa siis odottaa ainakin ensivuoteen ;)
Nyt on aikaa nauttia työn tuloksista, kuinkas muuten, kuin ottamalla lokoisa asento sohvalta ja ihastella uusia seiniä joulusuklaata maistellen.