Z niinkuin Zombie apocalypse (tai hidas sytytys)
Vietimme Nörtin kanssa tänään kahdenkeskistä lomapäivää. Veimme Tytön puolilta päivin mummin luo ja suuntasimme lounaalle keskustaan. Ravintolaksi valikoitui Kuopion uusi italialainen Trattoria Sorrento. Odotukseni olivat korkealla, sillä omistajat ovat oikeasti Italialaisia, kotoisin Napolista. Lisäksi parina iltana kun olemma koettaneet mennä sinne ilman pöytävarausta, emme ole saaneet pöytää (mikä on hyvin tavatonta Kuopiolaisissa ravintoloissa).
Lounaslistalla oli kolme vaihtoehtoa lihaa, kalaa ja salaattia. Minä söin Penne Marekiaron (katkarapu-rucolapastaa) ja Nörtti Pollo alla Diavolon (kanaa paholaisen tapaan). Tunnelmasta 10 pistettä, ravintola oli viihtyisä sekä palvelu oli erinomaista, ystävällistä ja sujuvaa. Kitaraa soittava ja italiallaisia iskelmiä laulava kokki oli yllättävä lisämauste lounaaseen.
Mutta, se päätuote… ihan ok. Lounaaseen kuuluva alkusalaatti oli hieman nahistunut ja suoraan pussista (tunnistan edelleen puolivalmiin salaattisekoituksen kun nään sen lautasellani) kuppiin nostettu, eikä hieman kuivahtaneen patonkisiivun päälle ripotelu kuivattu oreganokaan nostanut vettä kielen päälle. Hrrr. Pasta oli maukasta ja kana supermehukasta, mutta jotain 10 euron lounaassa olisi saanut olla lisää, jotta hinta-laatu suhde olisi ollut kohdallaan. Lounaan päättänyt espresso oli erinomaista, vaikka tarjoiltiinkin muovikupista. Erikseen tilatusta jälkkäristä ei tee mieli edes kirjoittaa. Miten vaniljajäätelön, amarettikeksit ja kinuskikastikkeen voi tehdä niin pahasti pieleen?
Ehkä vika on minussa ja nirsossa maussani, mutta useimmiten ravintolassa käydessä tulee mieleen, että tämänkin annoksen olisi kotona tehnyt puolta halvemmalla ja tuplasti paremmin. Jos kotona joku tulisi siivoamaan keittiön, niin ravintolaan tulisi mentyä hyvin harvoin, jos silloinkaan.
***
Lounaan jälkeen pyörimme hetken kaupungilla, jonka jälkeen istahdimme uuden karheille Finnkino Scalan upottaville penkeille katsomaan Wold War Z:taa.
Noin elokuvan puolivälissä, kesken mahtavan zombiryntäyksen koin ihmeellisen oivalluksen.
”Nyt mä tajusin.. Siis Z siinä elokuvan nimessä taitaa tarkoittaa zombeja…?”
”…?!?”
Huomasin yhteyden sentään elokuvan aikana, en sen jälkeen.
Puolustuksekseni sanottakkoon, että en ollut etukäteen perehtynyt elokuvan teemaan (saati kuullut siitä ennen lippujen ostoa). Nykyisin luotan yhessä katsottujen elokuvien valinnan Nörtin harteille, sillä minun valitsemat elokuvat ovat jostain syystä aina niin outoja ja pitkästyttäviä, etten itsekään pysty katsomaan niitä loppuun.
World War Z oli puolestaan oikein viihdyttävää katsottavaa. 3D- zombit eivät karjuneet niin päättömästi kuin monissa muissa zombiaiheisissa sarjoissa ja leffoissa. Latteita one-linereita oli hyvin vähän, jos ollenkaan, ja olihan se maailmaa (ja omaa perhettä) pelastava Pittin Bradi ilo naiskatsojan silmälle. :)
PS.
Sillä aikaa kun me vanhemmat humputtelimme omilla menoillamme, Mummin luona Tyttö oli hytkynyt tanssinut musiikin tahtiin, kukenut loruvihkoa pitkän tovin repimätä sitä ja ottanut (ensimmäistä kertaa) usean askeleen sohvanreunaan nojaten. Mummin luona taitaa olla positiivsen virikkeellinen ympäristö :)