Jalkalampun jatkoaika
Veljeni pelasti hiljattain roskalavalle jo päätymässä olleen jalkalampun. Nyt tuo lamppu on muuttanut kanssani tänne uuteen Rovaniemen kotiin. Vielä tällä hetkellä se onkin niitä harvoja kalusteita, mitä minulla täällä ylipäänsä on. Odotankin kovasti ensi viikkoa, kun tilaamani sohvan pitäisi vihdoin saapua. Jospa sitten saisi hiljalleen tänne jo vähän asumisen ja kodin tuntua tämän tyhjän ja kaikuisan tilan sijaan. Ajattelin myös esitellä teille tätä kotiani huone kerrallaan sitä mukaa kun sisustus tässä talven mittaan hiljalleen valmistuu.
Mutta tuo lamppu. Meillä itse asiassa on tuon saman sarjan pöytävalaisin Oulussa, molemmat lamput jalkoineen ja varjostimineen ovat Pentikiltä. Molemmissa valaisimissa kuitenkin valkoiset varjostimet ovat ajan myötä ja erityisesti varastoimisen yhteydessä muuttuneet varsin nuhjuisen ja tahraisen näköisiksi. Minulla onkin ollut aikomus ostaa tuohon hauskannäköiseen jalustaan vain uusi, hieman näyttävämpi varjostin.
Mutta päätinkin ensin kokeilla voisiko tuon varjostimen tuunata silmää miellyttävämmän näköiseksi ihan itse. Varjostin itsessään oli kuitenkin ehjä, siellä täällä oli vain tummia sormenjälkiä, joita ei saanut pyyhkimälläkään pois. Olen ihastellut monessa sisustusputiikissa höyhenvalaisimia ja haaveillutkin jo pitkään hankkivani sellaisen makuuhuoneeseemme. Nyt keksin kokeilla saisinko tuunattua tuosta varjostimesta höyhenpeitteisen aivan itse.
Tuo jalkalamppu on kuitenkin enemmänkin tunnelmavalaisin kuin varsinainen työskentelyvalo, joten valon pehmeneminen ei varjostinta tuunatessa oikeastaan haittaa. Ja kyllä tuossa uudessa, hieman pehmeämmässäkin valossa edelleen näkee kirjaa sohvanmutkassa lukea. Kunhan sohva vain ensin perille saapuu… Varjostin ei myöskään juuri kapene ylöspäin, joten se valaisee molempiin suuntiin, alas ja ylös.
Kävin siis ostamassa muutaman pussillisen valkoisia höyheniä ja askarteluliimaa, joka käy myös kankaalle. Liima on sellaista, että se kuivuessaan muuttuu kirkkaaksi eikä sen pitäisi ajan saatossa myöskään kellastua. Ja sittenpä vain liimailin höyhenet kerros kerrallaan paikalleen, vieri viereen niin ettei varjostinta juuri jäänyt höyhenten välistä näkyviin. Aloitin alhaalta ja siirryin kerros kerrallaan ylöspäin niin että varjostimen yläreunan höyhenet liimasin viimeiseksi. Lopuksi vielä liimailin pieniä höyhenhaituvia kohtiin, joissa liima oli tehnyt höyhenen paakkuisen näköiseksi ja kohtiin missä vielä pilkisti varjostinta tai höyhenissä oli väripoikkeamia tai muuta vastaavaa silmiinpistävää.
Nopea ja hauska homma, jolla valaisin sai uuden ilmeen ja elämän. Jotenkin tuo koko lamppu muuttui paljon pehmeämmäksi ja sympaattisemman näköiseksi. Voin jo kuvitella mielessäni kuinka kauniisti se sopii sen uuden, konjakinruskean nahkasohvamme kainaloon tunnelmaa luomaan.
Lisäksi sain hyvän mielen siitä, että maltoin etsiä vaihtoehtoisen ja kestävämmän ratkaisun uuden varjostimen ostamisen tilalle. Vaikka kyseessä on vain lampunvarjostin, on sekin taas yksi pieni teko, yksi pieni ostos ja tavara vähemmän. Sain pidennettyä varjostimen elinkaarta ja taidan tehdä saman käsittelyn vielä Oulussa olevalle pöytälampullemmekin. Jonain päivänä nuo molemmat kun toivottavasti vielä pääsevät samaan kotiin. Hintaa tuolle lampun ”höyhennykselle” tuli kahdeksan euroa. Tarvitsin kolme pientä pussillista höyheniä ja yllättävän paljon, melkein desin liimaa. Tarkoitus on käydä vielä hankkimassa pussillinen höyheniä ”varaosiksi”. Tuota kun nähdäkseni voi korjailla ja fiksailla tarpeen mukaan jos höyheniä sattuu irtoamaan tai huomaa, että jotain kohtaa tarvitsee vielä parannella.
Miten hyvä mieli voikaan noin pienestäkin projektista tulla. Onhan itse tehtyä sitäpaitsi monin verroin hauskempaa esitellä myös muille verrattuna siihen valmiina kotiin kannettuun. Nyt mietinkin jo sormet syyhyten mihin projektiin tarttuisin seuraavaksi.
