Aineettomien lahjojen vuosi
Viikonloppuna juhlittiin siskontyttöni neljävuotissynttäreitä. Joulun lahjaröykkiöiden jälkeen tuntui suorastaan kamalalta ostaa mitään pientä ja kivaa ja samalla useimmiten varsin turhaa syntymäpäivälahjaksi. Totta puhuakseni myös rahat tuntuvat olevan vähissä joulushoppailujen ja muuton kustannusten myötä, joten laitoin mielikuvitukseni lentoon. Ja lopulta onnistuin kehittelemään mielestäni varsin hauskan lahjan.
Neljävuotias siskontyttöni sai siis lahjaksi lahjakortin, joka oikeuttaa hänet valitsemaan lahjakortille luetelluista aktiviteeteista neljä mieluisinta yhdessä minun, eli tätinsä kanssa toteutettaviksi. Neljä, koska hän on neljävuotias. Kaikkia aktiviteettaja ei tietenkään tarvitse urakoida kerralla (ihan minunkin voimieni säästämiseksi), vaan saamme tässä lähiaikoina viettää jopa neljä kertaa aikaa ihan kahdestaan tyttöjen kesken. Osa noista aktiviteeteista oli aivan ilmaisia, osa pikkurahalla toteutettavia, kallein taitaa olla HopLop-reissu. Jännityksellä odotan, mitä tyttö valitsee!
Jäin synttäreiden jälkeen miettimään, että mitäpä jos ottaisinkin aineettomat lahjat koko vuoden teemaksi ja tavoitteeksi? Tavaraan on niin helppo tarttua, varsinkin jos lahjan saaja asuu jossain hieman kauempana. Posti ja paketit kulkevat ja lahjan antajalla on hyvä mieli, kun on muistanut merkkipäivän. Kuitenkin sekä lahjan antajalta että saajalta tavara usein unohtuu varsin pian. Yhdessä vietettyjen hetkien muisto säilyy todennäköisesti paljon pidempään.
Tietenkin on tapauksia, jolloin tavaran antaminen lahjaksi on aivan paikallaan. Itsekin olin kovin onnellinen joululahjaksi saamistani paistinpannusta ja mutteripannusta. Niitä kun minulla ei uuteen kotiin ollut vielä hankittuina ja hankittavaa tuntuu vieläkin olevan varsin pitkä lista. Mutta useimmiten esimerkiksi kummilapsien tai sukulaislapsien, saati sitten aikuisten ystävien juhliin mennessä, ei ole tiedossa mitään erityistä mitä he oikeasti tarvitsisivat.
Aika. Se tuntuu olevan tässä kiireisessä arjessamme arvokkainta mitä meillä on. Kun joku tuhlaa aikaansa juuri sinuun, tuntuukin se siksi kaikkein arvokkaimmalta lahjalta mitä voi saada. Tietenkin neljävuotiaan aikakäsitys on meihin aikuisiin verrattuna vielä kovin erilainen, heidän maailmassaan aikaa on vielä rajattomasti ja jokainen kokonainen päivä lähes ikuisuuden mittainen. Mutta uskon, että myös neljävuotiaalle kahdestaan tädin kanssa vietetty aika on arvokasta. Niin arvokasta, että muisto siitä säilyy pitkään. Vaikka paketoimalla lahjapaperiin jonkun kivan tavaran säästäisin myös omaa aikaani ja vaivaani, uskon voivani yhdessäoloa lahjoittamalla antaa jotain suurempaa.
Sitäpaitsi, hauskinta tässä tuntuu olevan se, että odotan itse jo vähintäänkin yhtä malttamattomana yhteisiä retkiämme nelivuotiaan taukoamatta höpöttävän tyttösen kanssa. Taidan olla lahjan antamalla lahjoittanut myös itselleni jotain hyvin merkityksellistä. Hetkiä, joista jää lämmin muisto. Uskonkin, että parhaimmillaan tällaiset lahjat antavat antajalleen vähintään yhtä paljon kuin saajalleen. Jaettu ilo, yhdessä tekiminen ja auttaminen, niistä saa hyvää mieltä varmasti pidemmäksi aikaa kuin yksittäisestä tavarasta.
Ideoita aineettomiin lahjoihin on varmasti juuri niin paljon kuin vain mielikuvitusta riittää. Itse asiassa hiljattain annoin myös avioituneelle ystäväpariskunnallemme aineettoman lahjan: kirjoitin heille oman laulun hääjuhlassa esitettäväksi. Tuohon lahjakorttiin puolestaan voi valita aktiviteetteja aivan saajan iän ja mieltymysten mukaan: siskontyttöni saa valita muun muassa hiihto-/uimahalli-/pulkkamäkiretkien, pizzerian, kahvilan, leikkipuiston ja HopLopin väliltä. Aikuisemmalle ystävälle voisi sopia esimerkiksi ravintolaillallinen, viinilasilliset, yhdessä valmistettu illallinen tai miksei vaikka tarjoutuminen siivoamaan/pyykkäämään/hoitamaan lapsia. Ihan mitä vain mieleen tulee. Seuraavaksi suunnittelin vieväni pian vuosia täyttävän eskari-ikäisen kummipoikani treffeille elokuviin ja hänen valitsemaansa ravintolaan. Todennäköisesti siis Mäkkäriin :)
Millaisia aineettomia lahjoja sinä olet antanut? Olen kovin iloinen jokaisesta ideasta rikastuttamaan tätä vuoden haastettani. Ja tule ihmeessä mukaan, uskon että tästä saattaa huomaamattaan saada itsekin jopa enemmän mitä pystyy antamaan!
