Suljettu

Lähdettiin tänään kaksilla vaunuilla kahville vanhoille kotiseuduilleni kaverini ja kahden vauvan kanssa.

Koko kaivarin ranta oli autioitunut ja näytti siltä kuin maailmanloppu olisi häämöttänyt horisontissa. Tarkoituksena oli ensin mennä kahvittelemaan Cafe Carouseliin.

Kaukaa katsottuna kahvila näytti olevan kiinni, mutta lähelle päästessä se osoittautukin olevan auki. Lähestyessämme kahvilaa, huomasimme valoa Uunisaaren saunarakennuksessa ja päättelimme, että kahvilakin olisi auki. Siispä lähdimme valoa kohti.

Väärin päätelty. Uunisaaren kahvila on auki ainoastaan viikonloppuisin. Saari näytti autioituneelta. Saunasta tupruttava savu tehosti aavemaista vaikutelmaa.

Kävimme lapsena usein Uunisaaressa kesällä uimassa ja leikkimässä sillä aikaa, kun aikuiset makasivat paahtaamassa itseään auringossa. Muistan, että nykyinen ravintolarakennus oli todella huonossa kunnossa ja aina pimeänä. Tapasimme juosta rakenukseen sisään, pelotella toisiamme ja väitellä siitä kuka uskaltaa mennä vintille. Rakennus oli aina avoinna ja siellä oli vain pieni kioski. Kaikki muu oli jotain epämääräistä ja pimeää varastoa. Olin varma että siellä kummitelee. Nykyään sitä ei enää uskoisi samaksi rakennuksesi. Hyvä niin.

Seuraavaksi kävelimme uuden Mattolaiturin ohi. Suljettu sekin. Muistan seudulla asuessani ahdistuneeni valtavasti kun mattolaituri avattiin. Kävin ennen juoksulenkillä rannassa ja yks kaks reitille olikin avattu kahvila, jonka terassilla ihmiset siemailivat drinkkejä ykköset päällä. Ei hirveästi huvittanut enää höllyä juoksutrikoissa ohi. Syytän siis rappeutumisestani osittain myös kyseistä kahvilaa.

Onneksi vanhaan Ursulaan voi luottaa. Se oli auki ja siellä oli muitakin vaunulijoita lounaalla. Ihmettelimme vaan miksi paviljongin oven edessä oli lappu. ”Ahtaiden käytävien vuoksi paviljonkiin ei saa viedä lastenvaunuja.” Nari-nari, mutta oikeasti. Se oli tyhjillään ja siellä oli ihan yhtä ahtaat käytävät kuin muuallakin. Voisikos sinne saada viedä vaunut vaikka hiljaisena arkipäivänä? Nari-nari edelleen.

Olimme kuitenkin kilttejä emmekä ängenneet vankkureidemme kanssa sinne missä se on kiellettyä. Salaatti kahdella täytteellä maksoi muuten 12,50. Aika suolainen hinta lounas-salaatista, mutta menkööt. Ehkä se on hinta siitä, että pitävät kahvilaa auki low-seasonilla myös arkisin.

Kaksi vauvakaverustakin pääsi ruokailemaan vierekkäin syöttötuoleihin. Lapset työntelivät sormiaan toistensa suuhun meidän äitien yrittäessä ehtiä väliin –> molemmilla hampaita. On hauskaa seurata miten yhtäkkiä vauvakaveritkin ovat alkaneet kiinnostaa.

Onhan ne talot kauniita, puut jaloja ja kahvilat tunnelmallisia, mutta kyllä lähiössä on kivempaa. Kunhan vaan olis niitä kahviloita täälläkin!