Tyyntä myrskyn edellä?

Viime hetken valmistautumisia.

Huomenna loppuraskauden ultraan, ihan vaan varmuuden vuoksi. Eilen tuntui illalla karmeeta möyrimistä vatsassa ja vauva on nyt eri asennossa kuin aiemmin. Vatsa näytti ja tuntui kääntyvän ympäri. Toivottavasti ei ole kääntynyt istumaan. Kolme kuukautta hän ehtikin olla pää alaspäin ja nyt sai tarpeekseen. No onneksi se nähdään huomenna onko väärin vai oikein päin. Lisäksi varmistetaan, ettei napanuora ole väärässä paikassa, kuten kaulan ympärillä (ei kuulemma haittaa, mutta silti) ja lisäksi vauvan paino on ihan kiva tietää.

Tänään pengottu eteisen laskulaatikko ja omat kätköt, ettei missään vaan ole laskuja odottamassa maksua. Kaikki laskut laitettu erääntyviksi ja maksuun, jottei jää maksamatta, jos juuri silloin ollaankin sairaalassa, kun eräpäivät juoksee. 

DNA ei tässäkään kuussa ole lähettänyt puhelinlaskua ja taas pitää soittaa perään, että missä viipyy. Neljäs kerta tänä vuonna.

Maalasin miehen yöpöydän, ilman lupaa tietenkin. Huomenna ajattelin maalata omani. Maalaaminen ei ole kivaa puuhaa, kun lattialla joutuu maalaamaan ja keskivartalossa menee rautakanki, mutta itsehän maalasin.

Ostettiin pakkaseen pakastepullia, että on jollekin edes jotain tarjota, jos tulevat katsomaan vauvaa (saa tulla.) Ne joille ei riitä tuokoot omat pullat :D.

Annettu palautetta paikallisen seurakunnan nettisivuista, että heidän sivuillaan ei ole tietoa kasteesta tai ristiäisistä. Pitäähän sitä olla ajoissa liikkeellä, että tietää sitten miten toimia (hormooneilla ei mitään tekemistä asian kanssa.) Saatu vastaus ja pahoittelut itseltään kirkkoherralta. Olen vaikuttunut.

Sairaalakassi vielä omien vaatteiden/tarvikkeiden osalta pakkaamatta –> aiheuttaa stressiä tulevalle isälle. Koitan ryhdistäytyä tänään asian osalta.

Kello on 15.30 ja olen edelleen yöpuku päällä, pohtien menenkö suihkuun vai sittenkin päikkäreille. Vielä olisi tehtävää ja saisin ainakin 20 kohdan listan tähän alle, mutta mieli on yllättävän tyyni. Olisiko tyyntä myrskyn edellä?

Saa tulla.