Päiväni Hyacinthina ovat luetut.

Aja ajokortti. Ajele huoletta, mällää vanhempiesi/vanhempasi auto vähintään kerran. Lähde opiskelemaan ulkomaille. Lykkää kakkosvaiheen ajoa niin monta kertaa kuin vain mahdollista. Unohda ajokortin voimassaolon umpeutuminen. Ole jälleen ajokortiton.

12 vuotta hurahti ja tässä sitä ollaan. Nyt olis auto pihassa, mutta mammalla ei ole korttia.

Kärräsin eilen Filipan mukanani autokoululle ja selvittelin mitä vaatisi, että saisin taas ajokortin. Ei paljon mitään, paitsi teoriakokeen, ajoluvan ja inssin. Kaikki muu kuulostaa tosi hyvältä paitsi se teoriakoe.

Olin kakat housussa viimeksi kaksitoista vuotta sitten ja nyt jo polvissa tutisee, vaikka en ole vielä edes varannut koko koetta.

Tällä kertaa on kuitenkin helpottavaa se, että teoriakoetta voi harjoitella kotona virtuaalisesti. Tein kokeen eilen kolme kertaa joista kaksi meni läpi. Klups! Mitenhän mun käy. Se yksi kyllä ei mennyt läpi siksi, koska sormet tärisi niin, että klikkasin muutaman kerran vahingossa ilman, että ehdin lukea koko kysymystä. Toivottavasti.

Ai niin ja meidänhän ei pitänyt hankkia autoa. Mutta me saatiin sellanen! Voitteko uskoa? Auto vaan tipahti meille ja mies allekirjoitti paperit. Kiitos kuuluu Filipan muorille ja muorin äidille. Olette ihania, ja me olemme kiitollisia <3.

Kohta on luetut huolettomat päiväni Hyacinthina, kaikentietävänä etupenkkiläisenä. En mä haluukaan sitä korttia!

Tässä körötellään menemään jossain päin Toscanaa. Meitä varoteltiin jo etukäteen kotirauhan rikkoutumisesta kun lähdimme kiertämään Italiaa autolla. Ei tainnut mennä kuin viisi minuuttia lähdöstä, kun mies parkkeerasi Roomassa sivukujalle ja käytiin pientä keskustelua minun ohjeistamisesta ;).